Hallitus on antanut esityksen eduskunnalle ERVV-lain muutoksesta, jonka myötä laki määrittelee selvästi Suomen vastuut vakausrahastossa:
"sitoumusten korot ja kulut lisätään 14 miljardin euron päälle."

Puoli vuotta sitten PM Jyrki Katainen vakuutti eduskunnan edessä:
"Muistakaa tämä luku, 1,9 miljardia"
 
Tuo luku oli Kataisen mukaan syytä painaa mieleen, koska
"Lisää vastuita ei voi tulla, koska emme jatkossa edes harkitse lainatakuiden myöntämistä ilman täysimääräisiä vakuuksia."

Huippukokous on jo päättänyt, ettei vakuuksia tulla vastaisuudessa hyväksymään. Myös Katainen hyväksyi tuollaisen ratkaisun. Siten Kreikan vakuudet - jos niitä oli koskaan olemassakaan - jäivät ainakin viimeiseksi. Myös Suomen osalta.

Presidentin vaalit ratkaistiin jo ensimmäisellä kierroksella - ainakin minun osaltani.
Jatkoon toiselle kierrokselle pääsivät kaksi eniten ääniä saanutta: kokoomuksen Sauli Niinistö ja vihreitten Pekka Sauri.
Onnea molemmille.

Olen jo esittänyt VAALISSA oman kantani mielestäni parhaiten sopivasta presidentistä. Jäljellä on kaksi ERI TAVALLA mielestäni huonointa ehdokasta, enkä pysty asettamaan noita erilaisia pahoja tärkeysjärjestykseen.

Jäljelle jää vain jättää äänestämättä; antaa niitten valita, jotka mielestään osaavat tuon valinnan tehdä. Onhan äänestämättä jättäminenkin kannanotto, eritäin hyvin harkittu vieläpä tässä tilanteessa. Jos äänestysaktiivisuus laskee alle 50%:n, tarkoittaa se sitä, että Suomen kansan enemmistölle ei kelvannut kumpikaan ehdokkaista.

Olen kerran aikaisemminkin jättänyt äänestämättä; silloin kun valittiin Urho Kekkosta presidentiksi "kaikkien puolueitten" ehdokkaana. Kokemusta siis siltäkin osin on jo.

Maanantaita jännitettiin perjantaisen luottoluokituksen alennuksen jälkeen; S&P alensi useitten euromaitten luottoluokitusta. Pelättyä kurssiromahdusta ei tullutkaan.
Se oli diskontattu kursseihin jo aikaisemmin.

Euro heikkeni entisestään, vaikka media piilottelikin tietoa siitä, kuinka ulkomaista valuuttaa pakenee euro-maitten pankeista. Rahojaan siirtelee turvaan niin sijoittajat kuin asukkaatkin.
Turvasatamaksi kelpaavia on jo niin vähän, että Saksa - ainoa luotettavaksi arvioitu euro-maa - sai lainansa kaupaksi jopa negatiivisella korolla.

Alkuviikon uutisjytkystä vastasi sdp:n ministeri Erkki Tuomioja, joka blokissaan kirjoitti EU-taloussopimuksesta mm.
"Tosiasiassa koko sopimus on parhaimmassakin tapauksessa tarpeeton ja pahimmassa tapauksessa vahingollinen, ja Suomen olisi perusteltua vastustaa koko sopimusta ja ainakin itse jäädä sen ulkopuolelle."

Sopimuksella on kuitenkin jo hallituksen siunaus ja keskustankin "varovainen" vihreä valo.
Tuomiojan kokemus - ja arvovalta - huomioiden kommentti ei jääne pelkäksi heitoksi, sanahelinäksi. Kyllä sitä ainakin sdp:n hallitusryhmässä pohditaan tarkoinkin.
Mutta jo tässä vaiheessa: tervetuloa, Erkki, Perussuomalaiselle linjalle.

Hallituksen suuri kuntauudistus joutui vastatuuleen jo valmisteluvaiheessa kun kunnat nousivat kapinaan; kuntakenttää kiertää kirjelmä, jossa kehotetaan pidättymään kuntaliiton jäsenmaksujen maksusta. 

Alunperin ehdotus piti julkaista jo ennen joulua, mutta sitä lykättiin - ilmeisesti presidentinvaalien vuoksi - helmikuulle. Jopa pakkoliitoksille suopealle Sauli Niinistölle aikaisempi julkaisu olisi ollut vähintään kiusallinen.
Varsinainen myrsky nousi pahimmoilleen viikko ennen vaalien ensimmäistä kierrosta, kun Suomen Kuvalehti julkaisi ministeriön kartan.

Pääarkkitehti, kuntaministeri Henna Virkkunen kiirehti kumoamaan kartan; esitys on kuulemma edelleen viimeistelyä vaille. Jäljellejäävien kuntien lukumääräänkään - esityksessä niitä olisi 70 - hän ei ottanut mitään kantaa. Ei kuitenkaan tunnu uskottavalta, että suunnitelma muuttuisi viimehetken neuvotteluissa oleellisesti.

Esimerkiksi Keski-Suomeen jäisi esityksen mukaan viisi kuntaa; suurimpana Jyväskylä Hankasalmen perukoilta Maakunnan rajalle Oravakivensalmeen ja Uuraisille, mukaan lukien Kangasniemi Etelä-Savosta. Jo vilkaisemalla voi sanoa, että ilman pakkoa tuo liitos ei tule toteutumaan.
Pakkoliitokset eivät kokoomuksen hallituskumppaneillekaan kelpaa, joten suunnitelma on valmis roskakoriin - muitten suunnitelmien joukkoon.
Siitä en ole pahoillani.

Hallituksen virkamiesten muistiossa huomautetaan, että euro-päätöksistä saattaa johtua jopa eduskunnan joutuminen käräjäoikeuteen.

Eduskunnan, jonka tehtävänä on säätää Suomen lait, suvereniteetti on Perutuslaissa säädetty niin vahvaksi, etteivät kansanedustajat ole velvollisia noudattamaan muuta lakia kuin Perustuslakia. Ja totuutta. Nyt se asema on uhattuna ja eduskunnalle asetettu velvollisuus noudattaa myös Brysselistä asetettua budjettivelvoitetta.
En ota kantaa siihen, pitäisikö joutua, mutta ainakin Perustuslakiin tulee Brysselin kokoinen reikä.

Tuo "lisäys" tehtiin Perutuslakiin ainakin eräiden perustuslakijuristien mukaan jo liityttäessä EU-alueeseen vuonna 1994.
Mitähän muuta silloin päätettiinkään?

Tähän mennessä on ilmennyt vain päätös markasta luopumisesta. Siitä silloinen PM Esko Aho painotti eduskunnan puhujapöntöstä, että euroon liittymisestä "päätetään myöhemmin erikseen".
Kun se "myöhemmin" aikanaan koitti, ilmoittivat uusi PM Paavo Lipponen ja valtiovarainministerinsä Sauli Niinistö, että siitä päätettiin jo EU:hun liityttäessä.
Olikohan se myös kansalaisten tahto, että samalla luovuttiin myös markasta?
Rohkenen epäillä, niin tarkoille kansaäänestys meni.
Lipposen ja Niinistön tahto se näytti kuitenkin olleen. Eikä kumpikaan ole halukas muistelemaan episodia ainakaan kesken presidentinvaalikamppailunsa.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira joutui myrskyn silmään valelääkäreitten jutussa, kun paljastui, että "Pietarissa tutkinnon suorittaneen" lääkärin tutkintotodistus olikin väärennys.
Lääkäristä oli kanneltu Valviralle jo aikaisemmin, mutta asian todellista tilaa se ei selvittänyt. Lehdistölle se selvisi yhdellä ko. oppilaitokselle osoitetulla kyselyllä.

Heti perään ilmeni yksityisten hoitolaitosten verokikkailu: Voitot Suomessa siirrettiin "konserniavustuksina" veroparatiiseihin perutetuille emoyhtiöille; vero suomessa romahti jopa alle 1 (yhden) prosentin. Menettely selitettiin Suomen lakien mukaiseksi.
Mutta tuo ongelmahan ei ollutkaan Valviran ongelma.

Jupakka sai jatkoa: veromyrskyn silmään joutuneen hoivayhtiö Mehiläisenkin omistavasta Invalidisäätiön Asumispalvelut Oy:stä ilmeni palvelujen ala-arvoisuutta; työläisiksi oli rekrytoitu määräaikaisia ja sijaisia, opiskelijoita ja tukityöllistettyjä. Palveluja oli jätetty suorittamatta.
Palveltaviksi oli haalittu korkeimmin taksoitettuja vaikeavammaisia, lasku riippui palveltavan kunnosta tuhansista jopa yli 10.000 euroon kuukaudessa. Pelkästä palvelutarpeen kartoituksesta veloitettiin 16.500 euroa.

Asian paljastaneesta 45minuutia -ohjelmasta ilmeni valvonnan puutteellisuus:
Se perustui lähinnä asiakaspalautteeseen, mutta samalla todettiin, ettei palveltavat yleensä pystyneet arvioimaan palvelun laatua saati reklamoimaan huonosta palvelusta.
Oma ongelmansa muodostui siitäkin, että palveltavalla ei ollut tietoa, mistä palvelun tuottajan kanssa oli sovittu, eikä palvelun maksajalla tietoa siitä, mitä palvelua oli toimitettu.
Oli luotettu palveluntuottajan laskun oikeellisuuteen.

VVM Jutta Urpilaisen Kreikka-vakuuksissa paljastui suuri huijaus:
Vakuudet rahoitetaan lainaamalla Kreikalle vastaava summa enemmän.
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=8&id=1494

Niin siinä kävi, kuin ennakoinkin: Tuppuraisen lainan vakuutena on Tuppuraisen laina.

Puolet suomalaisista torjuu Kreikka-tuen. Myönteisimmin tukeen suhtautuvat kokoomuslaiset.
Vain uusimaalaiset olisivat tukien kannalla; Uudellamaalla asuu n. 30% Suomen väestöstä.

Jo nyt voidaan todeta, että VM Jutta Urpilaisen julistama "sopimus" Kreikan vakuustalletuksesta oli ennenaikainen ja huomattavan liioiteltu.
Ainakin muut EU-maat Ranska ja Saksa mukaanlukin kiirehtivät tuomitsemaan neuvottellun "sopimuksen". Ja jopa EU:n talouskomissaari Olli Rehn tuskaantui, koska VMUrpilainen "unohti" kertoa Rehnille järjestelystä.
Mistäköhän Rehn tuskaantuikaan; siitäkö, että Suomi ilmoitti jo tukipaketista sovittaessa, että Suomi on mukana vain jos saa tuelle vakuuden?
Ja miten tuo suhtautuu PM Jyrki Kataisen ilmoitukseen, että "Suomen takuuvaatimukseen suhtauduttiin positiivisesti"? Minusta näyttää siltä, ettei sitä otettu edes vakavasti.

Pattitilanne näyttää laukeavan suomalaisten toivomalla tavalla: Suomi jää pois tuosta junasta.
Kun Urpilainen pitää - kuntavaalien vuoksi - ehdottomasti kiinni takuuvaatimuksesta ja muut EU-maat eivät Suomen erityiskohtelua hyväksy eikä kaikille voida vastaavia vakuuksia antaa, pitää jonkun kääntää takkinsa ympäri.
Mutta paine tulee olemaan kova: EU-eliitti pyrkii kaikin konstein pitämään kiinni yksinomaan poliittiseksi muuttuneesta euro-alueesta ja sen "yhtenäisyydestä". Taloudellista yhtenäisyyttä euro-alueella ei ole koskaan ollutkaan; taloutta on hoidettu Saksan ehdoilla, joka joskus sopii Suomelle, joskus ei. Kreikan kaltaisille toisenlaisen elinkeino- ja tuotantorakenteen omaaville maille se ei sovi koskaan. Yrityksistään huolimatta Kreikan tilanne on vain pahentunut; nyt se ei ole enää edes hallinnassa.

Sinänsä hyvä, että tuleepahan samalla testattua konkreettisesti, tuleeko "mörkö" ja vie mukanaan. Mutta kovin pitkän kaavan jälkeen päädyttiin Timo Soinin alkuperäiseen ehdotukseen: Ei latiakaan lisää Kreikalle. Eikä muillekaan rupumaille.
Eihän Kreikan ensimmäisellekään kierrokselle kaikki maat osallistuneet. Miten kävi; loppuiko vienti, siirrettiinkö ovien ulkopuolelle?

Kataisen katastrofihallitus on omaksunut tavan julkistaa uutisena senkin, ettei sillä ole uutisoitavaa. Menetelmä jalostettiin suoranaiseksi taiteeksi jo hallitusneuvotteluissa.
VM Jutta Urpilainen keskeytti jopa puolueensa kesäkokouksen kiirehtiäkseen Helsinkiin kertomaan, että Kreikan vakuuksista on saatu "sopimus", että Kreikka antaa vakuudeksi setelirahaa, mutta ei ole sovittu, kuinka paljon Kreikka antaa sitä.
Ja että "sopimus" vaatii vielä kaikkien EU-maitten yksimielisen hyväksynnän.

Urpilainen ei osannut kertoa, onko ollut sellaista EU-maitten yhteistä kokousta, jossa tuollaisesta yksimielisyydestä olisi sovittu.
Eikä kertonut sitäkään, oliko Kreikalle myönnetty laina niin suuri, että siitä riittää rahaa noihin vakuuksiinkin, vai korotetaanko lainasummaa sen verran. Ja jos korotetaan, niin miten se jaetaan EU-maitten kesken.

Sinällään hyvä, että tuollainen setelivakuus saadaan. Vielä parempi, jos se on niin suuri, että se kattaa koko Suomen saatava korkoineen.
Huonoimmillaan Suomi joutuu rahoittamaan itse tuon vakuutensakin. Tuppuraisen lainan vakuutena on Tuppuraisen laina?

Olemattoman uutisen julkistaminen ratkaisevana uutisena olisi käsittämätöntä, ellei sen taustalla olisi paine saada Suuren valiokunnan päätöksen vastainen Kreikan rahoitussopimus hyväksytyksi eduskunnassa. Sen määräaika päättyy noin kuukauden kuluttua, käytännössä esityksen valmistelevan talousvaliokunnan kokouksessa syyskuussa.
17-jäsenisessä talousvaliokunnassa oppositiolla on puheenjohtajan lisäksi 5 paikkaa sekä Eero Lehti (kok), joka näyttää jo tehneen oman valintansa, että ei tule hyväksymään olemattomia vakuuksia. Seuraavissa vaaleissa yli 70-vuotiaalla Lehdellä ei liene paineita kansanedustajapaikkansa uusimiseenkaan. Hallituksella ei ole varaa enempään rintamasta lipsumiseen valiokunnassa.

Jo sellaisenaan ongelmallisen EU-politiikan kääntäminen sisäpolitiikan välineeksi voi viitata vain hallituksen epätoivoiseen asemaan. Kreikan tukipaketille halutaan eduskunnan hyväksyntä asettamalla kaikki yhden kortin varaan.
Tammikuussa meillä on presidentin vaali ja runsas puoli vuotta myöhemmin kunnallisvaalit. Niissä punnitaan onnistumiset ja epäonnistumiset; euro-alueen romahtaminen olisi pahimman laatuinen epäonnistuminen. Siksi hallitus yrittää lykätä väistämättömän vielä kunnallisvaalien ylitse.
Kansalaisten maksettavaksi jäävällä summalla ei sen rinnalla ole merkitystä.

Euron vakautta on saatu "turvattua" jo niin paljon, että tähän saakka kauhuskenarioksi kuvattua Espanjan ja Italian velkaongelmaa joudutaan torjumaan ostamalla jälkimarkkinoilta niitten joukkovelkakirjoja.
Jälkimarkkinoitten kaupoista eivät kohdemaat saa senttiäkään; niillä kohdemaita aikaisemmin rahoittaneet sijoittajat realisoivat saataviaan.

Operaatiolla on tarkoitus estää Italian ja Espanjan korkotason nousu yli kriittisen 6%:n tason.
Mutta samalla siitä tuli myös automaatti: kun korkotaso hilataan yli kriittisen tason, ostaa EKP velkakirjat itselleen. Sillä tiellä EKP saa arvokasta tapetointipaperia - rajattomasti.

Mutta samalla EKP:lle tuli myös rahattoman pokerinpelaajan dilemma:
Kaikki pelaajat tietävät, että EKP:n rahat eivät riitä nokittamiseen, mutta nokittamatta jättämisellä on "Game Over".
Yleensä tuollainen tilanne päätyy vain yhdellä tavalla: nokittaja pumpataan kuivaksi...

Minun lomaillessa maailman - tai ainakin Suomen asiat - on sotkettu pahemmin kuin kuvittelinkaan. Ei osunut Jyrki Kataisen "seiväs kuoppaan" Kreikan tukiasiassa.

Suuri valiokunta käsitteli asiaa kokouksessaan 20.6. ja antoi seuraavan tiedotteen:
"Suomi on valmis Kreikan lisälainoitukseen kuitenkin vain siinä tapauksessa, että Suomelle aiheutuvat riskit katetaan vakuusjärjestelyillä ja että tämä huomioidaan päätöksissä. Mikäli Suomen vakuuksia ei hyväksytä, ei Suomi tue lisälainapakettia."

Tehtyä sopimusta arvioitaessa huomattiin kuitenkin, että noita vakuuksia ei sitten saatukaan; saatiin vain merkintä pöytäkirjaan, että "asiassa menetellään tarkoituksenmukaisella tavalla".
Se tapa jätettiin tarkemmin yksilöimättä. 
Eero Heinäluoman suljetuiksi julistamat rahahanat vuotavat losonaan entiseen tapaan.

Suuri valiokunta käsitteli asiaa uudelleen 2.8., jolloin keskusta ja Perussuomalaiset tekivät lausumaesityksen, että
"huippukokouksen päätökset eivät sisältyneet suuren valiokunnan pääministerille antamaan neuvottelumandaattiin".
Esitys kaatui hallituksen äänillä.

Samanlaisen arvio esitti myös kokoomuksen Eero Lehti:
"jos tämä (vakuuksien saaminen) oli ehdoton vaatimus ja sanotaan, että se täyttyy, niin se ei ole totta".

Uskon, että asiaan on palattava vielä uudelleen; Kreikka tullee vuoden sisällä uudelleen hattu kourassa pyytämään lisää rahaa, ja sitä ennen ehkä Italiakin. Sen on uusittava vuoden kuluessa  neljännes 1600 miljardin euron valtiovelastaan.
Italian korko nousi jo "sietämättömän" korkeaksi. En ryhdy arvailemaan, mihin se nousee noitten rahojen saamiseksi.

Minulla oli pitkästä aikaa tilaisuus pitää pitempi loma. Kolme viikkoa, joista kaksi vierähti tunturissa venähti erinäisistä syistä lähes neljäksi.
Ja sinä aikana maailmankirjat ovat menneet sekaisin. Johtuikohan tuosta lomailustani?

Euroopan talous on luhistumassa erityisesti Kreikan velkaongelmaan; huippukokouksia järjestetään jo viikoittain ja tuijotetaan talouskursseja, miten markkinat reagoivat.
Kreikalle annettiin lisää rahaa, vaikka sen ongelmat ovat jo pitkään olleet VELKAongelmia: velkaa on enemmän kuin Kreikan talous pystyy kantamaan.
Lisälainoitus saataisi toimiakin, jos ongelmana olisi RAHOITUSongelma, mutta VELKAongelmaan lisälaina toimii yhtä "hyvin" kuin bensa tulipalon sammutuksessa.
Ja Eero Heinäluoman sulkemat rahahanat vuotavat losonaa; takuitakaan ei saada, ainakaan turvaavia.

Pöyristyttävimmät uutiset kuultiin Norjasta:
Jonkun Anders Breiviikin "kanootista" tipahtivat loputkin inkkarit ja hän laukaisi tuhoisan pommin aivan Oslon keskustassa ja jatkoi tuhotyötään nuorten leirikeskuksessa; silmitön tulitus konetulisaseella räjähtävillä luodeilla tappoi lähes sata ulkopuolista nuorta.

Järkyttävä tapaus, kerta kaikkiaan.
Mutta mitä teki nk. julkisuus?
Ryhtyi onanoimaan tapahtumalla ja nimeltä luettelemaan henkilöitä, jotka "eivät vielä ole tuominneet" Breiviikin tekoa.
Uskomatonta hurskastelua!

Jos erillistä tuomitsemista peräävien oma moraali on niin suvaitseva, että noinkin rujo teko olisi - enkä tosissa olosuhteissa - hyväksyttävissä, niin se on heidän oma ongelmansa.
Se kiinnostaisi minua enemmän, kuin että kuka tappamista yleensä vastustava ei ole vielä ole tuominnut erillistä tappamista.

Kokoomus on – nähdäkseni aivan oikein – ymmärtänyt vaalien tuloksen oikein; kansa halusi muutosta politiikkaan, mutta kokoomus selvisi suurimmaksi puolueeksi. Siinä asemassa se pääsi määräämään askelmerkit, mitä muutoksia tehdään.

Jyrki Kataisen 1. yritys törmäsi Perussuomalaisiin: muutosta EU-politiikkaan ei haluttu tehdä.
Perussuomalaiset kestivät paremmin kuin Kataisen linja.
Kataisen toinenkin yritys nk. six-packin avulla kärsi niin ikään haaksirikon; se törmäsi verokysymyksiin.

Kataiselle jäi kaksi vaihtoehtoa: joustaa joistakin askelmerkeistään, tai luovuttaa hallitustunnustelijan tehtävät Urpilaiselle.
Jälkimmäinen oli Kataiselle ”mission-impossible”: kokoomuksen askelmerkit olisi pyyhitty kartalta ja kokoomus passitettu oppositioon.

Jotakin muuta oli siis yritettävä. Ja se jokin muu oli jatkoaika uudelle tarjouskierrokselle.

Katainen sai kolme päivää jatkoaikaa. Niistä kaksi hän käytti Soinin taivuttelemiseen vanhan EU-politiikan tukijaksi.
Ei onnistunut.
Lupa äänestää ”kaksi kertaa vastaan” ei ollut riittävä. Se oli Kataisen ohari, koska nuo kerrat olisivat tulleet käytetyksi jo tässä kuussa ja syksyllä Kreikan tukipaketteihin. Runsaan vuoden kuluttua tulee ainakin pysyvä vakausmekanismi, jota olisikin pitänyt jo puolustaa.
Sen lisäksi olisi pitänyt puolustaa hallituksessa paljon muitakin sisäpolitiikan päätöksiä, joihin oli vaadittu muutosta. ALV:n ja eläkeiän korotukset vain esimerkkeinä mainiten.
Ja luopua eläkeindeksin oikaisuvaatimuksesta. Esimerkiksi.

Katainen käytti viimeisen oljenkortensa ajan hengen mukaisesti: turvautui ”six-packiin”.
Jotenkin ounastelen, että – ajan hengen mukaisesti – nuokin mäyräkoirankuoret jäävät nurmikolle, koska sovittamattomat risitiriidat erityisesti veroasioista ovat edelleen voimassa.

Onnistuminen edellyttäisi Kataisen luopuvan niin monesta vaatimuksestaan, että hänen omat tukijoukkonsa kokisivat tulleensa petetyiksi.
Lisäksi pitäisi kumartaa yhtä aikaa kaikkiin suuntiin; se vaatii taipuisaa selkärankaa.
Mitä esimerkiksi kirjataan ohjelmaan avioliittolaista tai vaalilain uudistamisesta ja ydinvoiman lisäluvista?

Mikä oli Perussuomalaisten rooli tuossa palapelissä?
Pakeniko ”vastuutaan ajaa äänestäjille lupaamiaan asioita” menemällä itse hallitukseen ajamaan niitten vastaisia asioita,
vai mahdollistiko niitten ajamisen luopumalla ministeriauton kyydistä ja ottamalla Kataiselta mahdollisuuden vastustaa niitten ajamista hallituksessa?

Minä näen tuon jälkimmäisen vaihtoehdon, koska Perussuomalaisille tärkeintä on lopputulos, ei se, kuka esityksen teki tai sitä kannatti.
Mutta arvioko Katainen tilanteen noilta osin omien preferenssiensä mukaan – väärin?

Uskon Kataisen ainakin veikanneen väärää hevosta – ja menettäneen siksi mahdollisesti ainutlaatuisen tilaisuutensa päästä pääministeriksi.

Niinhän siinä kävi, kuin oli odotettavissakin: sdp ja vasemmistoliitto ulos hallitusneuvotteluista.
Kokoomuksen ja muitten puolueitten talous- ja veropoliittiset linjat olivat niin kaukana toisistaan, että oli vaikea kuvitella, kuka kääntäisi takkiaan niin paljon, että ne olisivat sovitettavissa yhteen.

Osmo Soininvaaran (vihr) mukaan neuvottelut kaatuivat vain pieneen eroon "poliittisessa kulttuurissa ja neuvottelutaktiikassa". Lausunto viitannee siihen, että vihreitten kynnyskysymys lisäydinvoimasta ei olisi ollut esteenä. Poliittisen kulttuurin ero lienee sekin.

Perin kornia on, että Jyrki Katainen ainakin yrittää vielä houkutella kepua kumppanikseen.
Siitähän tulisi hallitus, joka juuri sai kansalta jyrkän tuomion vaaleissa. Meni 27 eduskuntapaikkaa ja enemmistöasema.
Tuollaista esitystä on arvioitu nk. psykologisella silmällä, jonka päällä yleensä istutaan.

Kansalaisten tuomion saaneessa hallituksessa olisi vain kristillisten pieni ryhmä "takuumiehenä"; vaalien häviäjiä sekin.
Psykologisesti kovin onnistuneena erityisesti kristillisten laskevan kannatuksen valossa ei senkään osallistumista voi pitää; joutuisihan se siinä roolissa edeltävän hallituksen virheet tuominneen kansan sylkykupiksi.

Tosin saattaahan Päivi Räsänen arvioida niinkin, että hänellä itsellään on ainutlaatuinen - ehkä jopa viimeinen - mahdollisuus päästä ministeriksi. Viimeksi heillä oli yksi ministeri, eduskunnasta pudonnut Toimi Kankaanniemi, Esko Ahon nk. pula-aho -hallituksessa, jonka kautta ei kovinkaan moni kaiholla muistele.
Pikemminkin kauhulla.

Vaalituloksen arvioitiin nousevan ongelmaksi hallituksen muodostamisessa.
Siltä osin arviot osoittautuivat oikeiksi.
Ensin väännettiin kättä Perussuomalaisten kielteisestä kannasta EU-tukipaketteihin. Erityisesti nettipalstoilla huudettiin kitarisat lepattaen, että Soini kääntää takkinsa, mutta rohkenipa Paavo Arhinmäki (vas) julistamaan sen vappupuheessaan "varmaksi" tapahtumaksi.

Kun asiasta ei päästy hallitustunnustelija Jyrki Kataisen (kok) kanssa sopuun, jäivät Perussuomalaiset pois koko junasta, joka oli lähdössä aivan väärään suuntaan.
Hyvä ei ollut sekään; nyt samat "kriitikot" raivoavat, että ei se Soini - katala - siten kääntänytkään takkiaan.

Puoluesihteeri Timo Laaninen (kesk), veikkasi, että edessä on takinkäännön mestaruuskilpailut, väistämättä.
Soinin kohdalta veikkaus meni pieleen, mutta siitä huolimatta Laaninen on ilmeisen oikeassa enemmän kuin arvaakaan.

Perussuomalaisten jäätyä pois tuosta kyydistä, kasasi Katainen jäljelle jääneistä ryhmistä eduskunnan enemmistöksi - juuri ja juuri - riittävän epäpyhän allianssin.
Mutta se on keskinäisiltä linjauksiltaan täysin erimielinen; takinkääntöjä ja sanaselityksiä täytyy tulla - paljon.
Mitä hallitusohjelmaan kirjataan pääomatulojen ja välillisten verojen korotuksista, julkisten palvelujen lisäämisestä vs. leikkauksista, ydinvoiman lisäämisestä, avioliittolaista... Esimerkiksi.

Kataisen asema on epäkiitollinen: enemmistöasema ei mahdollista kenenkään poisjäämistä; pitänee suostua kaikkiin vaatimuksiin. Kumartaa oikealle ja vasemmalle - yhtä aikaa. Se vaatii taipuisaa selkärankaa.

Takinkääntökilpailua johtaa vihreät: Ensin hallitukseen luvattiin lähteä "vain jos tulee vaalivoitto". Ei tullut, mutta pari viikkoa myöhemmin neuvotteluihin lähdettiin, "kun kutsuttiin".
Mutta Portugalin tukea ilmoitettiin vastustettavan, jos suurimmat puolueet - kokoomus, sdp ja Perussuomalaiset - eivät ole yhdessä sen takana. Eivät olleet, mutta tukien puolesta äänestettiin.
Ehkä se ydinvoimavastainen kantakin pyöristyy - tälläkin kerralla - luvaksi äänestää ydinvoimalupaa vastaan.

Lisää omituisuuksia kuluu "epävirallisesti" muutoinkin:
Sijoittajavastuu sitten "merkittiin tiedoksi", mutta ei näköjään sopimustekstiin.
Kertoiko Katainen kokouksen tuloksista vastoin parempaa tietoa, vai eikö hänellä ollut tietoa, mistä päätettiin.
Näyttäisi käyneen kuin entiselle likalle: antoi ymmärtää, mutta ei ymmärtänyt antaa.
Katainen ainakin kehui saaneensa, mutta saiko sittenkään?

Kuntapolitiikan toimijoita kiinnostanee kuulla myös Kataisen leikkauslistasta. Siitä, jota ei kuulemma ole, mutta jonka loppusumma on n. 6 miljardia ja pääosassa valtionosuuksien leikkaukset.
Voihan tuon vielä selittää siten, että eihän siinä lisätäkään välillisiä tasaveroja, vaan tasasuuruista kunnallisveroa, kun kunnat pakotetaan sopeuttamaan taloutensa korottamalla veroprosenttejaan keskimäärin 1,5 %-yksiköllä.
Odotan malttamattomana, mitä siitä erityisesti sdp:n ja vasemmistoliiton edustajat sanovat tulevissa kunnallisvaaleissa.

Ylipäätään odotan kunnallisvaaleilta paljon, erityisesti siksi, että kansalaiset ilmoittivat ensimmäisenä maakuntalehtien julkaisemassa gallupissa arvostavansa Perussuomalaisten rehtiä vallilupauksensa pitämistä suurimman puolueen asemalla.
Lähes neljänneksen ääniosuus antaa vankan pohjan muuttaa lokakuussa 2012 Jyväskyläkin valta-asemia merkittävästi.

Vanhat puolueet saivat väännettyä keskenään sovun Portugalin tukipaketista, ja nyt vaalien voitajaa kosiskellaan hallitukseen, jonka agendalta tuo kysymys on pyyhitty pois.

Eero Heinäluoma kuvasi tilannetta Aamu-TV:n haastattelussaan:
"Suomen EU-politiikka muuttuu. Se viesti, mitä Soinin äänestäjät ovat toivoneet, on toteutunut, eli rahahanat menevät kiinni."

Ei ihan kohdallaan, mutta riittävän lähellä.
Perussuomalaisten toive oli, että ne rahahanat olisivat menneet kiinni jo nyt.
Sopii minulle tuokin, että Portugalista päätettiin Kataisen-Kiviniemen-Urpilaisen linjalla - he vastaavat siitä.
Ja jatkossa toimitaan Perussuomalaisten linjalla: rahahanat menivät kiinni.
Siksi Perussuomalaisten on hyvä olla hallituksessa mukana varmistamassa, että ne myös pysyvät kiinni.

Hanojen asento tulee tarkasteltavaksi hyvinkin pian; eräiden mielestä varmasti liiankin pian.
Kreikka on tulossa uudelleen jonoon. Nyt puuttuu n. 200 miljardia niiden aikaisemmin lahjoitettujen 110 miljardin lisäksi.
Tuskin olen väärässä uskoessani, että vaikka Kreikka on - jos mahdollista - entistäkin kauempana sille asetettujen taloustavoitteitten toteuttamisessa, tullaan "kollegiaalisen vastuunkannon" nimissä esittämään rahoitukselle jatkoa. Silloin tulee ratkaistavaksi, ovatko rahahanat "aikuisten oikeasti" kiinni, vain venyykö jonkun palttoo ja kuinka paljon venyy.

Jos suomalaisilla on vastuu Kreikan hulvattomasta tuhlaamisesta, niin mikä on kreikkalaisten oma vastuu? Keksiä uusia hienoja "hankintoja" - esimerkiksi tällä kertaa F1-tason moottorirata aikaisempien öky-olympialaisten käyttämättömien rakennelmien rinnalle?

Vaikka halpahan tuo vajaan 100 miljoonan huba on edellisen kierroksen n. 15.000 miljoonan aseostoihin verrattuna.
Ja mikäpä onkaan mällätessä, kun suomalaisetkin "kantavat vastuutaan" heidän hankinnoistaan.

Lisäys 12.5.11  Hallitusneuvottelut päättyivät Perussuomalaisten osalta; ehdot olivat mahdottomat hyväksyä.
Nyt poistettiin vain Portugali hallituksen agendalta. Ensi vuodelle on pöytälaatikossa pysyvä vakuusmekanismi, johon olisi pitänyt myös sitoutua.
Rahahanat eivät sitten menneetkään kiinni, jatkossa niitä käyttävätkin aivan muut tahot. Suomalaisilla ei olisi enää edes puheoikeutta.

Nuo reunaehdot ilmoitettiin ennen vaaleja ja vaalien aikana. Nyt ne täytyi näköjään toistaa vielä vaalien jälkeenkin.
Tuon päätöksen kanssa minun on helppo elää; toinen ratkaisu olisikin tuottanut suurempaa tuskaa sieluun.
Äänestäjät arvioikoon aikanaan, olisiko kipu pitänyt sietää.
 

Koko EU-byrokratia on valjastettu lobbaamaan Suomea kustantamaan Portugaliakin hulvattomasti rahoittaneitten pankkien luottotappiot.
Mahtaa porvarin sielua korventaa, kun pitää huutaa sosialismia apuun.
Tai sitten ei. Porvarin omatunto on tunnetusti lompakon kohdalla.

Katukerjäläisten tavoin melko varakkaiksi osoittautuivat nämä kabinettikerjäläisetkin. Portugalilla on pankkiholveissaan lähes 400 tonnin kultavaranto, arvoltaan n. 14 miljardia.
Mittavat kultavarannot ovat myös Espanjalla ja Kreikalla, eikä niihinkään ole koskettu talouskriisin aikana.

EKP:n tehtävänä on pitää inflaatio alle 2%:ssa; se tehtävä on saanut väistyä, kun on pyritty alhaisella korolla helpotttamaan investointeja kriisimaissa.
Sen politiikan toisella puolella on ollut talouden ylikuumeneminen ja inflaation kiihtyminen mm. paremmin menestyneessä Saksassa.
Kreikkalaiselle retiisille tehty lippalakki ei sopinutkaan saksalaiselle kurpitsalle. Eikä kurpitsan lakkia saa sopimaan retiisille. Yhtälö on mahdoton.

Vast'ikään Suomessa lobbausmatkallaan käynyt EKP ei ole hiiskunut noista kultavarannoista sanaakaan, ja uskoisin siellä kiristeltävän hampaita, että ne tulivat julki juuri nyt. Pahimmoilleen kun Suomelta puristellaan myönteistä päätöstä Portugalin miljarditukiin.

Jään mielenkiinnolla odottamaan sen ratkaisua eduskunnassa - tai edes suuressa valiokunnassa. Onhan meilläkin ollut juuri vaalit, joissa 2/3-osaa ehdokkaista ilmoitti vaalikonevastauksissaan vastustavansa lisätukia. Timo Laaninen (kesk) taisi olla asian ytimessä arvellessaan, että tulossa on takinkäännön mestaruuskilpailut.
Vakuusrahastot keskeiseksi kysymykseksi nostanut ja erillisvapaudet jyrkästi torjunut Jyrki Katainen (kok) johtaa. Mutta karsintojen kautta on loppukilpailuun selvinnyt 199 muutakin kilpailijaa.

Jyrki Kataisen hallitustunnustelu nk. kolmen suuren enemmistöhallituksesta päätyi umpikujaan, kun Perussuomalaiset ilmoittivat Kataisen kynnyskysymykseksi nostamista vakuusrahastoista, että eivät kelpaa. Eivät väliaikaiselle annettavat lisävakuudet eikä pysyväksi tarkoitettu vakuusmekanismi.

Sdp:n vastauksessa noita mekanismeja ei tyrmätty, mutta lueteltiin joukko lisäehtoja, jotka pitää täyttyä ollakseen hyväksyttävissä.

Oman pomminsa laukaisivat vihreät:
"Eurositoumuksia, joihin Kataisen kysymyksissä viitattiin, ei ole. Uudella hallituksella täysi vapaus tehdä omat päätöksensä."

Kataisen kysymysten EU-, ulko- ja turvallisuuspoliittisessa osiossa niistä kysyttiin:
"c) Oletteko valmiit hyväksymään Suomen jo tekemien sitoumuksien loppuunsaattamisen euroalueen sekä Suomen vakauden, talouskasvun ja työllisyyden turvaamiseksi?"

Ainakin minä jäin ihmettelemään, mitä "Suomen jo tekemiä sitoumuksia" Katainen viittauksellaan tarkoittaa.
Toivottavasti ei Kataisen nk. hiihtoliiton luvalla antamia henkilökohtaisia lupauksia.

Kun Kataisen hallitustunnustelun perusteeksi asettama "neuvottelu kokoomusjohtoisen enemmistöhallituksen muodostamiseksi" sai vastauksen, että ei noilla edellytyksillä, on tunnustelun epäonnistuminen enää toteamista vaille.

Teoreettisesti enemmistöhallituksen voi toki muodostaa jopa ilman keskustaa ja Perussuomalaisia, mutta silloin kokoomus joutuu suostumaan kaikkiin demareitten vaatimuksiin.
Se on niin mahdoton ajatuksenakin, että todennäköisempi vaihtoehto on asettaa seuraava tunnustelija koettamaan onneaan.
Nähdäkseni se on Jutta Urpilainen. Ja aikatauluksi veikkaan tätä viikkoa.

Hallitustunnustelusta tuli "myyjän markkinat", kun Jyrki Katainen naulitsi kynnyskysymyksiksi EU:n vakuusrahastot ja verot.
"Myyjiä" on kuitenkin vain kaksi, demarit ja PS, kun kepu ja vihreät ilmoittautuivat opposition ja jättävät vastaamatta Kataisen kyselyyn.
Kataisen on saatava molemmat hallitukseen.
Tuollaista tilannetta ennakoinkin blogatessani kuukausi ennen vaaleja puolueitten näkemyseroista.

Miten menetellään, jos/kun molemmat vastaavat, että vakuusrahastoja ei tarjota Kataisen ehdottamassa muodossa eikä tasaveronkaan lisääminen kiinnosta?
Pyytääkö Katainen neuvottelua niitten kanssa, jotka eivät esittäneet omaa "tarjoustaankaan", vai lieventääkö omaa esitystään kysymyksistä, joista on joko- tai tilanne?
Portugalin pakettiinhan ei voi enää liittää uusia ehtoja; se paketti purkaantuu.
Tosin ei se niin varmaa ole, kun EU:ssa on suorastaan tyyppiominaisuutena, että yhdessä tehdyt tiukat säännöt ovat tarkoitettu yhdessä rikottaviksi.

Ongelmallisempi sen sijaan on aikataulu: Portugalin tuesta päättävä Ecofin-kokous pitäisi(?) olla 16.5., mutta hallitus ehdittäneen saada kasaan 19.5. - jos ylipäätään saadaan.
Ja sen jälkeen eduskunta vielä arvioi hallituksen ohjelman ja äänestää luottamuksestaan.
Kuka esittää suurelle valiokunnalle valtuuksien myöntämistä - ja minkälaisten valtuuksien?
Vai pitääkö valtuudet sittenkin pyytää koko eduskunnalta ennen Ecofin-kokousta?

Onnistumismahdollisuudet ovat niin huonot, että jonkun pitää joustaa paljon; eikä ainakaan sovittujen(?) sääntöjen pilkkujen paikka kaikkein vähiten.
Minusta olisi hyvin kummallista, että joustajia olisivat noissa hallitusneuvotteluissa dominanttiasemassa olevat sdp ja Perussuomalaiset.
Varsinkin kun heillä joustaminen tarkoittaisi juuri saavuttamansa vaalimenestyksen muuttumista jyrkäksi alamäeksi.
En suosittele tuudittautumaan siihen luuloon, etteikö kansan muisti riittäisi neljän vuoden päähän.