Puhemiehen vaalista kehkeytyi nokittelukilpailu, joka ei ole ainakaan eduskunnalle ja kansanedustajille kunniaksi, tuskin puhemiehellekään. Kansanedustajat päättivät esittää yllättävän laajaksi paisuneen protestin Sauli Niinistölle, jonka he kokivat "kurmoottaneen" kohtuuttomasti avokätisiin etuuksiin tottuneita edustajia.
Ainakin julkisuudessa kiista kulminoitiin matkustussääntöjen kiristämiseen; mm. ensimmäisen luokan matkustus- ja majoittumisoikeudet katsottiin saavutetuksi etuudeksi, johon edes puhemiehellä ei olisi ollut oikeutta puutua. Eräiden kommenttien mukaan matkailijat saivat jopa kärsiä ulkomaisten kollegoidensa köyhäily-pilkasta. Kyrsiihän sellainen leveään ja laveaan edustukseen tottunutta.

Nuo etuudethan suorastaan karkasivat Paavo Lipposen kaudella käsistä; silloin ei oltu köyhiä eikä kipeitä ja kansalaisilla oli ruhtinaallisesti varoja niiden kustantamiseen. Nyt ajat ovat hieman toiset, ja Niinistö halusi eduskunnan ja kansanedustajien näyttävän mallia kustannussäästöissä.

Suljetussa lippuäänestyksessä Niinistö sai vain 89 ääntä puolelleen; tyhjiä ääniä jätettiin peräti 29. Jos arvioidaan kaikkien kokoomuslaisten äänestäneen Niinistöä, kertyi muista ryhmistä ääniä yhteensä vain 40. Niinistön oli syytäkin arvioida luottamustaan; kovin laajaksi muiden ryhmien tuke ei voi väittää. Eihän se ollut kokoomuslaisetkaan laskettuna edes eduskunnan enemmistön tahto.
Farssiksi äänestys muuttui Niinistö "en-jatka-jatkan-sittenkin-mutta-pitkin-hampain" -jahkailulla. Siltä osin Timo Soinin ohje oli perusteltu: Jos katsoo, ettei ehkä ole eväitä tehtävän hoitamiseen, niin silloin tehtävästä pitää erota. Onhan suorastaan kestämätöntä, jos eduskunnan puhemies on vastoin tahtoaan tehtävässään, jota ei omankaan arvionsa mukaan voi hoitaa.

Vastaavaa venkoilua Niinistö esitti presidenttiehdokkuudestaankin: "armollisesti-suostun-jos oikein-kauniisti-pyydätte". Tällä kerralla olisi julkinen anteeksipyyntökin ilmeisesti riittänyt.

Jupakan jälkikirjoituksissa kerrotaan kiistaa olleen muustakin kuin kululeikkauksista. Niinistön öykkärimäiseksi ja jopa raivoamiseksi luonnehdittu käyttäytyminen eduskunnan virkailijoita ja edustajakollegoja kohtaan näyttää hiertäneen enemmän kuin nuo julkisuuteen kerrotut kululeikkaukset.

Keskisuomalainen uutisoi 26.1.10, ettei Jyväskylän kaupunginhallitus halua antaa pyytämääni selvitystä kaupungin tilaamista konsulttiselvityksistä ja -lausunnoista. Asian selvittäminen olisi kuulemma niin suuritöinen, ettei sitä pidetä tarpeellisena.

Jos noita toimeksiantoja on vuositasolla muutamia kymmeniä, niin arvio jopa kuukauden työstä vaikuttaa vahvasti yliarvioidulta. Voihan se toki ollakin, jos niiden dokumentointi on niin huonolla tolalla, ettei selvitys onnistu kuin salapoliisityönä. Sellaista ei kai kaupungin taloudenhoidosta ja hallinnosta voida epäillä, vai voidaanko?
Jos toimeksiantoja on satoja, voisi niiden kokoaminenkin vaatia kohtalaisen työmäärän. Mutta siinä tapauksessa niissä liikkuvat summatkin nousevat jopa miljooniin euroihin vuodessa. Sillä olisi merkittävä vaikutus koko kaupungin talouteen, onhan kaupungin katetavoitteena n. 10 miljoonan euroa. Sen toteutuminen riippuisi oleellisesti miljoonien eurojen konsulttitoimeksiannoista.

Asia liittynee oleellisesti myös lähes vuosi sitten tekemääni aloitteeseen ilmoittaa ainakin valtuustoryhmille etukäteen nosta toimeksiannoista. Sekin on edelleen käsittelemättä.

Kaupunginhallituksen kanta on erikoinen, kiistetäänhän sillä valtuutettujen lakisääteinen oikeus saada tehtävässään tarvitsemansa tiedot, ja kaupungin talousasiat mitä ilmeisimmin ovat valtuutettujen työhön kuuluvia tietoja. Ilmeisesti kaupunginhallituskin tietää, ettei tuo kanta voi menestyä hallinto-oikeudessa. Sen kanta tuohon asiaan nyt selvästikin tarvitaan.
Miksi kaupunginhallitus kuitenkin ratkaisi pyyntöni noin? Hakematta tulee mieleen, että konsultitoimeksiannoissa on jotakin, minkä julkituloa halutaan pitkittää. Ainakin eräs sellainen on ennen kesää päätettäväksi tuleva vastuuvapaus; kun se joudutaan tekemään "summassa", ei mahdollisiin epäselvyyksiin voisi enää myöhemmin puuttua.

Kuinka vahva valttikortti tuo todellisuudessa olisi, saadaan jotakin viitteitä KHO:n tulevasta päätöksestä Kettusen erorahoihin liittyvistä vastuuvapauksista tekemäni purkuhakemuksen asiassa; aloitteenahan sitä ei suostuttu käsittelemään.
Ainakaan hyvää hallintotapaa tuossa ei voi nähdä.

Karkkilan terveyskeskuksessa ja Karjaalla paljastui opintotodistuksensa väärentänyt valelääkäri
Nyt uutena tietona kerrotaan, että terveyskeskuksessa lähes vuosi sitten kuolleen potilaan tytär oli tehnyt kantelun ko. "lääkäristä".
Valelääkäri oli aiemmin toiminut myös eläinlääkärinä - ilman toimilupaa siinäkin - ja hänestä oli kanneltu läänineläinlääkärille.

Läänineläinlääkäri valitteli, ettei kaikkia kanteluita ehditä tutkimaan.
Valvira vielä miettii toimenpiteitä.
Ja ylilääkäri levittelee käsiään, ettei väärennyksiä huomattu - eikä tarkastettu - eikä tiedetty Valviran lääkäriluettelosta.

Enää puutu vain virallinen vahvistus, että valvonta kanteluitten kautta on tehoton.
Tai ainakin kanteluitten käsittelijät toimineet virkavelvollisuuksiensa vastaisesti.

Lisäys:  Karkkilan johtava ylilääkäri: "(valelääkäri) Jokisen allekirjoittamista papereista ei ole löytynyt mitään hämärää".
Paitsi ettei allekirjoittajalla ollut pätevyyttä eikä toimivaltaa.

Koulutetaanko näitä päättelytaidon mestareita jossakin?

Työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvottelut ovat ajautumassa umpikujaan ja hallitus patistelee osapuolia "käyttämään sitä valtaa, mikä heille on kuuluu". Työryhmässä istuu myös valtiovallan edustaja, mutta häntä ei kuulemma ole ohjeistettu.
Omissa tiedotteissaan hallituksen edustajat lyövät rumpua eläkeiän nostamisen välttämättömyydestä. Hallitus olettanee, etteivät nuo viestit kantaudu työryhmälle eivätkä ainakaan valtiovallan edustajan korviin - hän lienee immuuni niille, mutta mitä tahoa hän siinä tapauksessa edustaakaan? Itseäänkö?

Operoiminen saman aikaisesti kahdella foorumilla antaa tilaa arvailuille, että vain eläkeiän nostaminen hallituksen toivomalla tavalla täyttä hallituksen työryhmän onnistumiselle asettamat edellytykset.
Hallitus siis painostaa työryhmää tekemään sen likaisen työn, johon hallituksen "poliittinen vastuu" ei anna tilaa hallituksen päätöksenä.

Hallitus ei ilmeisesti ole vieläkään huomannut, että työtilaisuuksien määrä on erityisesti viime vuoden lopun jälkeen vähentynyt dramaattisesti ja saman aikaisesti erityisesti nuorten työttömyys on räjähtänyt silmille. Meiltä puuttuu työtilaisuuksia, ei työn tekijöitä.
Jos yhden ikääntyneen työuraa jatketaan, jää vastaavasti yksi nuori työttömäksi. Kuinka pahaksi hallitus haluaa nuorten työttömyyden nousevan?

Olisihan tuokin toki eräs ratkaisu tulevaisuuden eläkeongelmiin; ilman työhistoriaa nykyisten nuorten eläkekertymä jää vaatimattomaksi. Vuoden 2012 alusta lähtien kaikkien eläke määräytyy elinaikaisen työhistorian perusteella, ja siinä jokainen työttömyysvuosi pudottaa eläkkeestä 1,5 %-yksikön kertymän verran.
Kyllä työttömien määrästä - yli 200.00 + lomautetut - ja erityisesti nuorisotyöttömyydestä - jo yli 21 % alle 24-vuotiaista - olisi helppo havaita, että vaikka kaikki vielä työelämässä mukana olevat ikääntyneet jäisivät heti eläkkeelle, jäisi kilometritehtaallekin vielä käpyjen potkijoita.
Ehkä luvut ovat niin suuria, että ovat ylittäneet ainakin pää- ja valtiovarainministerin käsityskyvyn.

Jyväskylä jatkaa jääräpäisesti hallinnon oikopoluilla kulkemista. Tällä kerralla alueellisten sosiaaliasemien sulkemisessa ja toiminnan keskittämisessä vanhan kaupungin ydinkeskustaan.

Jutun juuret ovat - niin ikään yleisesti käytetyssä - kaupungin Tilapalvelun ulkopuoliselta konsul(en)ttitoimistolta tilaamassa tilaselvityksessä, jossa esitettiin tuollaista järjestelyä.
Selvitystä ei ole hyväksytty sen enempää kaupunginhallituksessa kuin valtuustossakaan; se on määrä tuoda käsiteltäväksi vasta tämän vuoden alkupuolella. Lisäksi palvelujen perusteisiin kuuluu nähdäkseni oleellisesti myös se, tuotetaanko niitä alueellisesti vai keskitetysti. Jos kuuluu, on päätösvalta valtuustolla, eikä sitä kuntalain mukaan saa siirtää.

Perusturvalautakunta kuitenkin päätti valtuustoa kuulematta ehdotetun järjestelyn toteuttamisesta 5.11.09; tein päätöksestä määräajassa oikaisuvaatimuksen, joten se ei tullut lainvoimaiseksi.
Lautakunta käsitteli ja hylkäsi oikaisuvaatimukseni 7.12.09, josta vuorostaan tein määräajassa valituksen Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle. Päätös on siis edelleen vailla lainvoimaa.

Tämänpäiväisestä lehdestä sain kuitenkin lukea, että alueellisia sosiaaliasemia ryhdytään muuttamaan keskussosiaaliasemalle jo ensi viikolla.

Ratkaisussa on pieni mutta, joka ei näköjään häiritse jyväskyläläisiä kuntajohtajia:
Hallintolainkäyttölain 31 § yksikäsitteisesti määrää, ettei päätöstä, josta voi valittaa, saa panna täytäntöön.
Säädös on aiheellinen sikäli, että täytäntöönpano käytännössä mitätöisi valitusoikeuden; voitaisiin enää voivotella, ettei sitä olisi sitten saanutkaan panna täytäntöön.

Katsoin lautakunnan puheenjohtajan Riitta Mäkisen (sdp) olevan ensimmäinen, jolle asiasta on tiedotettava. Jokseenkin hämmästyneenä kuulin, että kaupungin lakimiehet olivat vakuuttaneet, että oikaisuvaatimukseen annetun päätöksen jälkeen päätös oli pantavissa täytäntöön.
Kummankohan säädöksen kaupungin lakimiehet nyt kumosivatkaan, Hallintolainkäyttölain 31 §:
"Päätöstä, johon saa hakea muutosta valittamalla, ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman."

vai kuntalain 90 §:
"Valtuuston ja kuntayhtymän 81 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen päätökseen sekä kunnanhallituksen, lautakunnan ja johtokunnan oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta."

Täytynee kysyä poliisilta; kunnan johdon laintuntemukseen ei näköjään ole luottaminen.

WinCapitan pääepäiltäny pidetyn Hannu Kailajärven veli on toimittanut oma-aloitteisesti poliisille puolitoista vuotta sitten saamansa sähköpostiviestin, jossa HK tunnusti WinCapitan suureksi kuplaksi, jota hän ei kyennyt lopettamaan; valuuttakauppaohjelmaa ei saanut toimimaan, eikä asiakkaitten rahoilla käyty valuuttakauppaa.

Onneksi tuon jutun toinen katastrofi ei toteutunut: Kailajärven puolustusasianajaja Petteri Kavonius ei tullut valituksi eduskunnan oikeusasiamiehen virkaan. Sitä se vielä olisi puuttunut, että EOA olisi kytkeytynyt tuohon puhallukseen. EOK:n liittohallituksen puheenjohtajanakin toimiva Kavonius ei ollut pelkkä puolustusasianajaja, vaan hän ryhtyi yhdessä EOK:n toiminnanjohtaja Jarmo Juntusen kanssa WinCapitan ylimmiksi äänitorviksi; "väärinymmärretty nero" piti kuulemma saada pian vapaaksi kehittämään valuuttakauppaohjelmansa loppuun.

Kavoniuksen ja Juntusen asema on muodostunut oikeusturvajärjestö EOK:lle niin suureksi rasitteeksi, että heidän pitäisi pikimmiten erota yhdistyksen luottamustoimista. Sellainen hanke oli vireilläkin, tosin toisesta syystä, kun liittovaltuusto kutsuttiin ylimääräiseen kokoukseen Rovaniemelle runsas viikko sitten. Kokouksesta bloggasin edellisessä kirjoituksessani 4.1.10.
Vahvasti juntatussa kokouksessa se ei onnistunut, joten nyt on myös muilla liittohallituksen jäsenillä "sosiaalinen tilaus" arvioida omaa asemaansa.
Mielellään tehdä myös tarvittavat johtopäätökset.

Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliiton ( EOK) sisältä kuului peräti outoja: eräs jäsen valitti ilmaisunvapauttaan rajoitetun ja lopulta tulleensa suljetuksi yhdistyksen avoimelta(?) keskustelupalstalta. Sinällään, tuntematta lähemmin sensuroituja viestejä, en halua ottaa kantaa toimen oikeellisuuteen.
Lähtökohtaisesti kuitenkin - etenkin kun kyse on kansalaisten oikeusturvaa ajavasta ja avoimuutta korostavasta yhdistyksestä - oikeaksi myönnetyt väitteet olivat huolestuttavia, ja niihin olisi tullut suhtautua vakavasti. Kyllä yhdistyksen tulee kestää myös ankaraa kritiikkiä - onhan se itsekin esittämässä vastaavaa kansalaisten oikeuksia polkevista tahoista. Vai onko sitenkään?

Kun tuo kiista nopeasti eskaloitui - provosoitiin ja provosoiduttiin puolin ja toisin - ja laineet alkoivat yleisessäkin mediassa käydä korkeiksi, asetuin minäkin tukemaan ylimääräisen liittovaltuuston kutsumista koolle selvittämään jupakkaa ja laatimaan sen hillitsemiseksi yhteisesti hyväksyttäviä pelisääntöjä.
Keskustelusivujen kiistaan sitä ei olisi tarvittu, koska ne eivät ole EOK:n ylläpitämät - eivätkä valvomat. Ne ovat toiminnanjohtaja Jarmo Juntusen yrityksen sivut. Eria asia on, kuinka asiallinen tuo järjestely on, tai heiluttaako jopa häntä koiraa.

Tässä vaiheessa liittohallituskin havahtui ja kutsui oma-aloitteisesti ylimääräisen liittovaltuuston koolle. Hyvä niin. Mutta ei käsittelemään tuota jupakkaa, vaan toiminnan kansainvälistämistä.
Mistäköhän sekin sai niin yllättävän ja akuutin tarpeen, että ylimääräinen liitovaltuuston kokous oli tarpeen?
Kun kokoukselle varattiin aikaa vain 2 tuntia, oli ilmeistä, että toiminnanjohtaja Jarmo Juntusen, liitohallituksen pj Petter Kavoniuksen ja hänen ex-avopuolisonsa Jaana Pedersenin väliseksi "kolmiodraamaksi" kulminoituneen jupakan selvittäminen pyrittiin estämään ja kokous "tilattiin" sen harhautusoperaatioksi.
Aivan tuollaiseksi en EOK:n toimintaideologiaa olisi kuvitellut.

Aihe oli niin vakava, että katsoin sen n. 1200 km matkan arvoiseksi. Ainakin siltä osin tavoitteeni täyttyi, että jupakka käsiteltiin tuossa kokouksessa; vaihtoehdoksi tarjosin uuden erillisen kokouksen pitämistä kuukauden kuluessa jupakan selvittämiseksi. Siihen ei näyttänyt muillakaan olevan isompaa halukkuutta, joten kokousta venytettiin "tarpeen mukaan", tuossa tapauksessa yli 3-kertaiseksi varatusta ajasta.

Kokouksen luonne oli ennakoitavissa em. nettipalstan keskustelujen perusteella: siellä jo kasattiin iskuryhmiä "heittämään häirikkö pois Rovaniemeltä". Muutamien kirjoittelijoitten nimimerkit viittasivat hyvin vahvasti kiistan osapuoliin Juntunen ja Kavonius. Olivatpa he niitten takan tai eivät, eivät he ainakaan pyrkineet suitsimaan ylikuumennutta debattia.
Aivan tuollaiseksi en EOK:n toimintaideologiaa olisi kuvitellut.

EOK:n avoimuusvaatimuksista ei jäänyt sen omassa kokouksessa varjoakaan, kun tilaisuuden videoiminen kiellettiin. Edes kokouksen alkua ei saanut videoida, ei ottaa still-kuviakaan. Niin ikään puheiden nauhoitus kiellettiin.
Kuinka uskottavina EOK pitää omia vaatimuksiaan esimerkiksi oikeuden istuntojen videoimisesta/nauhoittamisesta?

Kiellot saivat selityksen kokouksen kuluessa: kaikki väitteet - myös todenmukaisiksi myönnetyt - olivat tuomittu jo etukäteen ja päätökset "naulittu" kiinni tyylipuhtaan junttakokouksen hengessä. Oliko tuo EOK:n oma esimerkki siitä, miten kritiikkiä esittäneitten asiat tulisi viranomaismenettelyissäkin hoitaa?
Ainakin liiton kunniajäsen Erkki Vasama katsoi nähneensä/kuulleensa tarpeeksi jo kokouksen puolivälissä, ja poistui kokouksesta.

Eräänä kiistan nyanssina oli joulukuussa ex-EOA Jacob Södermanille myönnetty liiton kunniajäsenen arvo. Valinta oli mielestäni käsittämätön, koska Söderman on tunnetusti ja PeV:n varapuheenjohtajana keskeisessä asemassa ja aktiivisesti torjunut muun muassa laillisuusvalvojien "ei ole aihetta epäillä" -lumevalvonnan selvittämistä; niiden määrä on kasvanut vuosittain ja ylittää jo 40%:n rajan kaikista kanteluista. Lähes 3.000 oikeusturvaansa loukatuksi katsoneen kansalaisen heittämistä yli laidan ei parhaallakaan tahdolla voi pitää EOK:n kunniajäsenyyden arvoisena ansiona.

Ehdotus oli kuulemma lähtöisin MTK:lta, ja liiton halunneen siten tiivistää yhteistyötään suurimman jäsenliittonsa kanssa.
Kilpailevana teoriana esitettiin joulukuista eduskunnan oikeusasiamiehen vaalia; myös Petter Kavonius tavoitteli virkaa ja Söderman oli temppelin harjalla PeV:n kantaa muodostettaessa. Tietääkseni eduskunta ei ole kertaakaan poikennut PeV:n suosituksesta.
Teoria kiistettiin, mutta selitys, ettei Kavonius ollut vielä tuolloin edes hakenut virkaa, ei oikein vakuuttanut; hän ainakin haki sitä pian tuon jälkeen. Perusteltu epäilys jäi itämään, ja jopa korruptioon viittaavana se asettaan EOK:n outoon valoon. Jatko näyttäköön, mihin suuntaan epäilys muuttuu.

Outoa valoa liiton päälle lankeaa myös nk. WinCapita-jutusta, jossa Jarmo Juntunen ja Petter Kavonius ovat kohottautuneet keskeisiksi puolestapuhujiksi. Jos olisi olemassa algoritmi, joka tuottaa laillisia satojen prosenttien vuosivoittoja valuuttakaupalla, niin mitä se vaikuttaisi maailmantalouteen, ja miksi esimerkiksi tehdä työtä, jos kuka tahansa algoritmin haltuunsa saava pääsisi valuuttaa myymällä ja ostamalla miljoonatuloihin? Toisaalta, miksi joku luovuttaisi tuollaisen "kultamunan" tai edes osan sen tuotoista ulkopuolisille?

Sinällään ajatus, että EOK:n liittohallituksen puheenjohtaja nousisi eduskunnan oikeusasiamieheksi, olisi hyvin mielenkiintoinen. Mutta jos tuo kokous oli esimerkki siitä, miten hän käytännössä toimisi eduskunnan oikeusasiamiehenä, niin valitsematta jääminen oli selvästikin myönteinen ratkaisu.
Toisaalta, tuon WinCapita-kytköksen perusteella ei Kavoniuksen valinnasta ollut pelkoakaan. Olisi suorastaan kestämätöntä, jos eduskunnan oikeusasiamies kytkeytyisi Suomen suurimmaksi kuvattuun pyramidihuijaukseen, vaikka siitä ei lopulta tuomioita jaettaisikaan. Vähintäänkin jäisi epäilys, että niitä ei jaettu EOA-aseman vuoksi.
Vielä mahdottomampaa olisi ajatella tilannetta, että niitä tuomioita lopulta tulisikin jaettavaksi.

Vuoden alusta ulkopoliittisen instituutin (UPI) johtajana aloittava Teija Tiilikainen hyökkäsi presidentin valtaoikeuksia vastaan jo ennen virkakautensa alkamista; Tiilikaisen kokoomuslainen tausta ei jäänyt hämäräksi.

Kyllähän mielipiteitä saa olla ulkopoliittisen instituutin johtajallakin, mutta tuossa asemassa soisi kannanotoissa olevan jotakin järjellistä logiikkaakin mukana. Nyt Tiilikainen perustelee presidentin vallan riisumista sillä, että sitä on jo riisuttu enemmän kuin kansalaiset ymmärtävätkään. Kokoomuslaista talouspolitiikkaa tuo kyllä muistuttaa hyvin läheisesti: kenelle on vähän annettu, pitää ottaa loputkin pois.
Kokoomuslaista politiikkaa Tiilikaisen logiikkaa muistuttaa siltäkin osin, että kansalaisten on todettu haluavan vahvan presidentin, joten siitä pitää päästä eroon; niitä kuuluisia korvia käytetään oleellisesti eri tavoin, kuin tavallinen kansalainen ymmärtääkään.
Keinoksi Tiilikainen kaavailee suorasta presidentinvaalista luopumista. Hän ei kuitenkaan kerro, mikä instanssi sen mahdollisesti tekisi, se kun on perustuslaissa säädetty ja muuttaminen olisi ilmeisesti ulkopoliittisen vallanjaon muuttamistakin vaikeampaa. Tuskinpa 17-jäsenisen perustuslakivaliokunnan mielipide pystyy "tulkitsemaan" sanamuotoa "..valitaan välittömällä vaalilla.." joksikin muuksi.

Tuollainen avaus virkakaudelle ei Tiilikaiselta ehkä ollut paras mahdollinen. Ei Cervantesin Don Quijotekaan sankaruutta saavuttanut omassa taistelussaan.

Jyväskylän valtuuston pj Pauli Partanen harmitteli Jyväskylän kaupunkilehdessä 23.12. valtuuston pitkistä kokouksista syntyneitä kustannuksia. Siltä osin olen Partasen kanssa samaa mieltä, että valmistelu pitäisi tehdä muissa elimissä. Minä jopa huomautin 3.11.08 -kokouksessa, että valtuusto on siihen liian raskas foorumi. Siitä huolimatta suuret puolueet - Partanen itse niitten mukana - päättivät, että Perussuomalaisten kannat esitetään valtuuston kokouksissa. Valmisteluelimiin meitä ei huolittu mukaan. Siitä jopa äänestettiin, ja Partanen itse oli mukana sulkurintamassa.
Toivottavasti Partanen ei tarkoita kritiikkinsä kärjellä, että Perussuomalaisten tulisi vaieta "seurakunnassa".

Oma osansa kustannusten nousulla oli silläkin, että suuret puolueet - Partanen itse järjestelytoimikunnan vpj:nä - päättivät kahdeksan ylimääräisen valtuutetun valitsemisesta sekä vihreille poliittisena kaupankäyntinä annetusta ylimääräisestä valtuuston vpj:n toimesta. Kun noiden lisäksi vielä suurten puolueitten äänillä päätettiin maksaa valtuustoryhmille avustusta 500 euroa valtuutettua kohti vuodessa, osoittavat puheenjohtajan sormet lähinnä omaan napaan.
Saattoi olla, että Perussuomalaisia ei huolittu valmisteluelimiin nimenomaan siksi, että haluttiin leikata ja keskittää palveluja vähin äänin. Ainakin noin näyttää käyneen, kun lautakunnat ovat yksituumaisesti kaikkien muitten puolueitten edustajien voimin tuollaista politiikkaa toteuttaneet. Keskittämispolitiikkaa tarjottiin jopa keskeiseksi kaupunkistrategiaksi vahvistamatta jääneessä esityksessä.

Koska Perussuomalaisia ei huolittu noihin valmisteluelimiin, jätettiin vaihtoehdoksi vain esittää kritiikkimme valtuuston puhujapöntöstä. Sen lisäksi olemme useissa tapauksissa joutuneet pyytämään hallinto-oikeudelta nk. "toisen mielipiteen". Ei se minunkaan käsittääkseni ainakaan nopein ja halvin keino ole toteuttaa kunnallisdemokratiaa, mutta ei se kuitenkaan saa merkitä nk. tavallisten kansalaisten ja erityisesti heikommassa asemassa olevien etujen ja oikeuksien hylkäämistä.

Olisin toivonut Pauli Partasen muistuttaneen ainakin omia puoluetovereitaan järjestämissopimuksen sitovuudesta esimerkiksi alueellisten sosiaaliasemien sulkemisessa ja keskittämisestä vanhan kaupungin ydinkeskustaan; minun nähdäkseni tuolla tavalla ei turvata lähipalvelujen sitovasti sovittua säilyttämistä. Jos siihen vetoaminen on niitä "poliittisesti merkityksettömiä jaaritteluja", joita puheenjohtaja aikoo panna kuriin tammikuussa, niin omasta puolestani totean asioitten "valmistelun" siirtyvän enenevässä määrin hallinto-oikeuksiin. Omaan syntikuormaani sitä en kuitenkaan ota, koska se on seurausta Jyväskylässä omaksutusta "hallinnon oikopolkujen" käytännöstä. Äänestäjät aikanaan arvioikoon, pitäisikö seuraavassa valtuustossa olla Perussuomalaisia enemmänkin, ja kuinka paljon enemmän. Valtuutettujen määrähän ainakin vähenee noitten ylimääräisten kahdeksan verran.

Oletko nähnyt tätä poikaa; katosi lokakuun alussa matkalla Varsovasta Berliinin kautta Tukholmaan.

Have Yuo seen tihis boy; dissapeared since 1.th october on his way from Warzaw, Poland via Berlin to Stockholm.

Jyväskylän Tilapalvelun (liikelaitos) tilaamassa palveluverkkoselvityksessä suositellaan sosiaaliasemien keskittämistä entiseen KELA:n kiinteistöön. Keskittäminen kuulemma lyhentää jonotusaikoja.
Pari vuotta sitten keskitettiin terveyskeskuksen näytteenotto Yliopistonkadulle, nyt sieltä selviää jo runsaan tunnin jonottamisella. Tosin esim. säynätsalolaisilta kuluu runsas puoli tuntia sivuitse päästäkseen sinne jonottamaan. Eivätkä asiakkaan/asukkaan kustannukset sillä ainakaan vähentyneet.

Sosiaaliasemien keskittämisessä käynee samoin. Ja vaikka jonottaminen itse asemalla lyhenisikin, vaihtuu se aika "jonottamiseen" nykivässä ja kallistelevassa bussissa. Vähintään palveluun kuluva kokonaisaika ja asiakkaan/asukkaan kustannukset kasvavat. Erityisesti sosiaalitoimessa tuo asiakas on tyypillisesti henkilö, jolla ei liiemmälti olisi varaakaan noihin ylimääräisiin matkakustannuksiin.
Kovin uskottava ei ole kaupungin säästökään, kun keskussosiaaliasemaksi valitun rakennuksen vuokra on n. 360.000 euroa vuodessa; konsulttiselvityksessä kustannuslisäksi saatiin kylläkin "vain" 60.000 euroa. Ilmeisesti laskelmassa käytetty samaa periaatetta kuin neuvoloiden lakkauttamisessa: tyhjilleen jäävät vanhat tilat tuottavat kustannussäästöjä. Jos noin on, niin omakotitalonsakin saa helposti kuoletettua siirtymällä vuokra-asuntoon, tulee sen omakotitalon käyttömenojen verran säästöä.

Kyllä palvelujen keskittämiselläkin saattaa syntyä todellista säästöäkin, tarvitsee vain siirtää se niin kauas, että asukkaat eivät enää hae ko. palvelua. Varsinkin jos kustannukset lasketaan vain kaupungin kannalta eikä huomioida asukkaan matkakustannuksia. Kaupunki siis voi hyvin, asukkaille ei käy yhtä onnellisesti.

Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi. Poikasi turvaavat rajojasi tälläkin hetkellä, etummaiset valvontapisteet ovat Afganistanissa saakka. Tosin niistä näyttää olevan yhtenään kiistaa presidentin ja puolustusministerin välillä, eikä tietokaan kulje parhaalla mahdollisella tavalla.
Nyt on päästy kiistassa jo noiden etävalvontapisteiden missioon ja ongelmiin tunnistaa vihollinen. Sikäläisen tyylin mukaisesti siviilin ja sotilaan erottaa vain siitä, onko hänellä ase tanassa vai ei. Osalla, ehkä sikäläisiä sissejä, eron huomaa vasta sitten kun pamahtaa. Siten voidaan enää hoitaa loukkaantuneet ja haudata kuolleet.

Tuota tunnistamisongelmaa presidentti pohti lehtikirjoituksessaan, ja etupesäkettä tarkastamassa ollut puolustusministeri vastasi, ettei siellä sentään siviilejä tappamassa olla. Ministeri ei kuitenkaan kerro, miten tuo tunnistaminen on hoidettu tai hoidettavissa. Pamahduksen jälkeen tiedetään varmasti, kumpi oli, mutta miten ennen pamahdusta? Noilla seudulla ase näyttää olevan yleinen varustus myös siviileillä, joten luokitellaanko heidät kaikki sotilaiksi vai odotetaanko ensimmäistä laukausta? 

Todennäköisesti noita tunnistamistehtäviä tulee vastaisuudessa entistä useammin, jos Suomi ottaa Ruotsin tarjoaman valvonta-alueen hoidettavakseen. Silloin ei olla enää rakennustehtävissä, vaan missioon sisältyy oleellisena osana myös nk. "kuolettava tuli" - myös vastapuolen taholta. Sen uhka on näköjään tunnistettu noihin tehtäviin lähtevien joukossa, kun hakijoiden seulonnasta on päästy heidän haalimiseen. Värikuulapeliä siellä ei pelata ja lyijyluoti tekee paljon kipeämpää. Pelin "kuolleetkin" ovat oikeasti kuolleita.
En ainakaan halua moittia heitä, jotka katsovat parhaaksi jättäytyä pois tuollaisilta leiripäiviltä.

Valtiojohtoa on ravistellut viimeaikoina kiistat sekä laudoista että lautasista. Lautoja oli liikaa, lautasia liian vähän. Jälkimmäisestä on tullut perustuslaillinen kiista.
Uusimpana käänteenä on hallituksen eduskunnalle antama kirjelmä, joka ainakin PM Matti Vanhasen mukaan on laadittu "täsmälleen perustuslain mukaisesti", samaa todistelee myös PeV:n puheenjohtaja Kimmo Sasi. TP Tarja Halosen käsitys on täysin vastakkainen.

Aikaisemmin presidentti johti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Rikottiinko siis silloin perustuslakia?
Jos ei, niin muuttuiko perustuslaki ja kuka sen muutti? Perustuslakivaliokunnan 17-jäsentä ei riitä edes eduskunnan yksinkertaiseen enemmistöön.

Oma käsitykseni on, että "palatsivallankumous" on aivan oikea termi. Myönteistä on vain se, että se on ollut veretön - ainakin tähän saakka.

Viimeisessä Jyväskylän valtuuston kokouksessa moitittiin useammankin valtuutetun puheessa kaupunkia kolmannen sektorin hylkäämisestä. Etenkin järjestöjen nykyisten homeongelmaisten tilojen korvaajaksi toivotun entisen KELA:n kiinteistön kaappaaminen kaupungin keskussosiaaliasemaksi hiersi puhujia.
Nyt pitää ihmetellä, eikö vasen käsi tiedä, mitä oikea tekee, vai eikö tieto kulje valtuustoryhmien sisällä. Ainakin puhujilla piti olla tieto, että perusturvalautakunta oli jo 5.11. tehnyt tuosta päätöksen. Moitteitten oikea foorum olisi ollut tuossa kokouksessa, ja siellä niillä olisi ehkä ollut vaikutustakin päätökseen. Nyt ne voidaan esittää enää valitusmenettelyssä.

Perussuomalaiset ovat näköjään jääneet yksin puolustamaan kaupungin palvelujen säilymistä, koska kaikki muut ryhmät olivat "tasapuolisesti" edustettuina tuossa perusturvalautakunnan kokouksessa tekemässä päätöstä, joka paitsi romuttaa järjestöjen toimitilahankkeen, myös sulkee kaupunginosien omia sosiaaliasemia.
Onneksi vihje tuosta järjestelystä kantautui riittävän ajoissa korviini ja jätti aikaa oikaisuvaatimuksen tekemiseen määräajassa.

Lautakunnan päätöksen ainoa ongelma ei ole se, että päätöksen perusteena olevaa Tilapalvelun tilaamaa konsulttiselvitystä palveluverkosta ei ole hyväksytty sen enempää kaupunginhallituksessa kuin valtuustossakaan; se on tarkoitus tuoda niiden käsittelyyn vasta ensi vuoden alussa, mutta jo nyt sitä pannaan täytäntöön.
Päätösvalta palveluiden perusteista kuuluu kuntalain mukaan valtuustolle, eikä sitä saa siirtää. Palvelujen perusteita mitä ilmeisimmin on sekin, tuotetaanko niitä keskitetysti keskustan alueella vai hajautetusti siellä, missä niiden käyttäjät asuvat. Onhan jopa kaupunkia juridisestikin sitovassa järjestämissopimuksessakin määrätty lähipalvelut turvattavaksi.

En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella lautakunnalle esitetystä tarkemmin yksilöimättömästä laskelmasta, jonka mukaan järjestely nostaa vuokrakuluja n. 60.000 euroa kuukaudessa. Ainakin nuo KELA:n tilat omistavalle rakennustoimisto Alonen Oy:lle maksettaisiin vuokraa tuon verran jo kahdelta kuukaudelta.
Ehkä konsul(en)tti on laskeskellut, että Tilapalvelun tulot nykyisistä ja tyhjilleen jäävistä kaupungin omistamista sosiaaliasemista säilyvät entisellään. Tosin Tilapalvelun niistä perimiin vuokriin sisältyy ilmaa n. 40%, siitä puolet puhdasta ylijäämää ja loput nk. "peruspääoman korkoa" - tiloista, jotka ovat tuolla ylijäämällä tulleet jo kokonaan maksetuiksi.
Konsul(en)tin mielestä näyttäisi kaupungille olevan yhdentekevää, maksetaanko tuo "tuottoprosentti" kaupungin omaan kassaan vai yksityiselle kiinteistöyhtiölle.
Järjen käyttö ei ole laissa määrätty pakolliseksi, muta ei se kiellettyäkään ole.

Ainakin lautakunnan jäseniä vietiin tuossa kuin pärekoria kannokossa, kyydin tarjosi Tilapalvelun Esko Eriksson. Mutta epäilemättä tuollakin "junalla" oli joku lähettäjä.

Jyväskylän valtuusto käsitteli ex-kj Pekka Kettusen eroraha-asiaa - jälleen kerran.
Valtuuston kokousta ennen pidetyssä valtuustoseminaarissa kuultiin kaupungin tilaaman juristin, OTT Tuomas Lehtisen / Castrén & Snellman, selvitys saatavan takaisinperinnän juridiikasta. Lähes tunnin esitelmä voidaan tiivistää lyhyesti:
Ensin neuvottiin, että eroraha voidaan myöntää ja maksaa. HO ja KHO ilmoittivat, että neuvo oli väärä.
Sitten neuvottiin, että saatavaa ei tarvitse periä takaisin. Jälleen HO ja KHO ilmoittivat, että neuvo oli väärä.
Nyt uusi neuvo on, että aikaisempia neuvoja noudattaen saatava on lopullisesti menetetty.
Perusteellinen ja varmasti tarpeellinen esitelmä oli myös havainnollinen esimerkki juristien tehtävistä; 1) selvitetään sotkuiset asiat ja 2) sotketaan selvät asiat.

Saatava saattaa ollakin menetetty Kettuseen nähden, mutta kyllä siitä vastaava taho silti on olemassa. Paras kandidaatti on silloinen kaupunginhallitus, jonka tehtäviin kuului valvoa, että kaupungin saatavat eivät pääse vanhenemaan. Osavastuuta kantanee myös kaupungin lakimies, jonka kuului vähintäänkin neuvoa kaupunginhallitusta myös saatavien vanhenemista koskevissa asioissa.
Tässä tapauksessa ongelmaksi nousee kaupunginvaltuuston asema: se ehätti osaltaan hyväksymään kaupunginhallituksen päätöksen olla perimättä ilman lainvoimaa jo maksettua ja HO:n laittomaksi toteamaa erorahaa takaisin. Tuo päätös on nyt KHO:ta myöten kumottu laittomana.

Mutta kun valtuusto ehätti vieläpä myöntämään tilivelvollisille vastuuvapauden vastoin tarkastuslautakunnan kantaa.
Ristiriita KHO:n lopullisen päätöksen kanssa oli niin selkeä, että Perussuomalaisten valtuustoryhmä jätti jo syyskuussa valtuustoaloitteen vastuuvapauksien uudesta arvioinnista KHO:n päätöksen perusteella; vastuuvapauksista päätettäessä valtuustolla oli mm. sittemmin vääräksi todettu "tieto" perimättä jättämisen laillisuudesta. Jos tai kun päätös perustuu väärään tietoon, on se purettavissa ja pitää purkaa. Ei tarvitse osoittaa, että väärä tieto oli päätöksenteossa merkitsevä, riittää, että se saattoi vaikuttaa päätökseen.

Tuo edelleen vireillä oleva aloite olisi pitänyt ratkaista ennen kuin nyt esitetty päätös oli mahdollista tehdä. Siksi esitin asian palauttamista, mutta se hylättiin äänin 67 - 4, 3 tyhjää ja 1 poissa.
Vaihtoehtoinen menettely oli poistaa päätösesityksestä klausuuli "(valtuusto) toteaa asian loppuun käsitellyksi." - käytännössä tuo tarkoitta enemmästä puheoikeudesta luopumista - ja korvata se vastuuvapauksista päättäneiden valtuutettujen vastuun toteamisella. Sekin esitys äänestettiin kumoon äänin 60- 4, 8 tyhjää. Perussuomalaiset saivat tukea esitykselleen vain Matti Kankaalta (vas).

Valtuutettujen vastuuseen viitataan jo HO:n perimättä jättämisestä antamassa päätöksessä:
"Kaupunginvaltuusto on käyttänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa muuhun tarkoitukseen kuin mihin se on ollut käytettävissä ja on siten ylittänyt toimivaltansa."
Lausumaa on verrattava Rikoslain 36:5 §:ssa määriteltyyn teonkuvaan:
"Jos se, jonka tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita, väärinkäyttää luottamusasemaansa 1) ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta..."
Toiseksi ehdoksi on säädetty, että teosta aiheutuu "vahinkoa sille, jonka asioita hänen tulee hoitaa."
Ehtojen täyttyessä tekijä  "on tuomittava luottamusaseman väärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Samat klausuulit on myös RL 40:7 §:ssä laajennettuna koskemaan myös päätöksentekoon ja valmisteluun osallistuvia. Mahdollisesti sovellettavaksi myös törkeää virka-aseman väärinkäyttöä säätelevä 40:8 §, jossa tunnuksiksi on määritelty huomattavan suuri hyöty tai tuntuva vahinko tai erityinen suunnitelmallisuus tai häikäilemättömyys.
 

Viimeiset ehdot nähdäkseni täyttyvät selvästi, ja ainakin HO ja KHO ovat pitäneet 200.000 euron korvausta merkittävän suurena.

Mitätöitiinkö KHO:n lopullinen tuomio ja asiasta päättäneiden lakisääteinen vastuu valtuuston huutoäänestyksellä?
Lainvoimaiseksi päätös voisi ehkä tullakin, mutta lailliseksi sitä tuskin kukaan voi väittää.
Samalla se myös mitätöisi vastuuvapauksien uudesta arvioimisesta tekemämme aloitteen; enemmästä puheoikeudesta tuossa päätettiin luopua, myös asiasta vastuullisina päättäneitä vastaan. Sellainen ei kyllä ollut tarkoituksemme aloitetta tehdessämme.

Vaihtoehdoksemme jää vain kunnallisvalitus päätöksen kumoamiseksi. Valtuusto siis päätti äänin 60 - 4 jatkaa asian käsittelyä hallinto-oikeudessa. Mutta se on vakavassa ristiriidassa noiden 60 valtuutetun omaa perustelua, että asian käsittely on saatava päättymään.
Mutta tuokaan ei vielä varmista aloitteemme asianmukaista käsittelyä. Tähänastisen perusteella on ilmeistä, että aloitteen valmisteleva KH vetoaa ilman lainvoimaa olevaan valtuuston päätökseen todeta asia loppuun käsitellyksi. Aikanaan sitten saamme HO:n päätöksestä lukea edellä jo siteerattuja madonlukuja, mutta sillä kerralla kohdistettuna tähän valtuustoon. Uusitaanko silloin tämä "sakkokierros", ja kuinka monta kertaa uusitaan?

Nähdäkseni asia voidaan saattaa asianmukaiseen päätökseen vain tekemällä rikosilmoitus luottamus-/virka-asemaansa väärinkäyttäneistä.
Arvaan, että siitä ei moni tykkää, mutta en minäkään tykkää siitä, että kaupunki pyyhkii oikeuden päätöksillä istumalihastensa välistä aluetta. Ei Suomen laki sentään niin liberaali ole, että se voitaisiin valtuuston huutoäänestyksillä kumota.

Kolme uutista Keskisuomalaisessa:
torstai 5.11. "Jyväskylä pitää kiinni palveluistaan"
perjantai 6.11. "Neljä sosiaaliasemaa suljetaan Jyväskylässä"
lauantai 7.11. "Terveysasemia liipaisimen alla Jyväskylässä"
Tietääköhän vasen käsi varmasti, mitä oikea tekee?

Kuntaliitoshanke alkoi säästöistä. Kun niitä ei sitten ollut löytymässäkään, muuttui kj. Markku Andersonin selitys "kehittämiseksi". Jo silloin epäilin ääneen, ettei sekin vielä muuttuisi keskittämiseksi. Ne kun ovat sanakirjassakin niin lähekkäin. Niin kuin moskeijat ja moskiitot.
Viimeisintä keskittämistä perustellaan konsulttityönä teetetyllä selvityksellä. Niistäkin on huonoja kokemuksia. Esimerkiksi suurlukion selvitys, jossa ensin ihannekooksi todettiin 400-600 oppilasta. Sitten päädyttiin suosittelemaan yli 1.000 oppilaan uutta lukiokeskusta. Hanke kohtasi niin rajua arvostelua, että se hienoine havainnekuvineen loppusijoitettiin nk. pyörömappiin. Mutta saivathan sentään konsultit palkkionsa.

Tuo tapaus päällimmäisenä mielessäni tein valtuustoaloitteen ulkopuolisilta tilattavista selvityksistä ja lausunnoista peräten etukäteen ainakin valtuustoryhmille ilmoitusta niiden tavoitteista, kustannuksista ja konsultin valintaperusteista. Jollakin aikavälillä aloitteeseeni vastataan, enkä ainakaan itse pysty kuvittelemaan syitä, joitten perusteella valtuutetuiltakin pitäisi pimittää tieto kaupungissa vireillä olevista kehittämis- tai pikemminkin keskittämishankkeista. Myöskään niiden tavoitteet ja kustannukset eivät nähdäkseni voi olla valtuutetuiltakin salattua tietoa.

Noitten konsulttiselvitysten hankintapäätöksen tekee virkamies. Jos esimerkiksi kaupunginhallitus päättäisi niistä, tulisi taustatiedotkin sitä kautta julkisiksi. Yleisesti on tiedossa, että konsul(en)tti kirjoittaa sellaisen lausunnon, kuin tilaaja haluaa. Muussa tapauksessa hän kirjoittaa ensimmäisen ja viimeisen lausuntonsa samalla kertaa. Kovin kaukaa ei ole haettu ajatus, että virkamiehet vievät valtuustoa kuin pärekoria kannokossa vetoamalla "arvovaltaisten konsul(en)ttien" selvityksiin, joissa kehutaan virkamiehen omia mielitekoja.
Vielä vakavampaa olisi, jos päätöksiin sisältyisi "hyvä-veli" -järjestelyjäkin; kun kuormasta syödään, niin kaverille kanssa.

Jyväskylä harjoittelee kunnallisen päätöksenteon marssijärjestystä edelleen ex-kaupunginjohtaja Pekka Kettusen erorahoilla. Vuoropuhelua käydään hallinto-oikeuksien kanssa.
Tämän hetkinen väliaikatilanne: HO-KHO 4, Jyväskylä 0. Asiaa on palloteltu eri muodoissaan piakkoin 6 vuotta, eikä asiassa ole vielä ainoatakaan lailliseksi todettua päätöstä. Valtuuston myöntämät vastuuvapaudetkin on jo kyseenalaistettu Perussuomalaisten tekemällä valtuustoaloitteella hankkia tilintarkastajilta ja tarkastuslautakunnalta uudet lausunnot viimeisen KHO:n päätöksen perusteella ja tuoda vastuuasia uudelleen valtuuston arvioitavaksi.

Ainakin kunnanhallitus näyttää suorastaan ilkkuvan KHO:n päätökselle perintätoimista luopumisessa, kun se uusilla asiantuntijalausunnoilla perustelee perinnästä pidättäytymistä vastakin. Tuon kilpalaulannan voittajasta ei pitäisi olla epäselvyyttä, lukeehan KHO:n päätöksissä perinteisesti: "Tätä kaikki noudattakoon."

Tähän mennessä erilaiset konsul(en)tit ovat vakuuttaneet, että kh voi päättää erorahasta. Ei olisi kannattanut luottaa konsul(en)tteihin. Ei olisi kannattanut luotaa niihinkään vakuutuksiin, että valittaminen KHO:hon kannattaisi.
Seuraavaksi konsul(en)tit vakuuttivat, että jo maksettuja rahoja ei tarvitse periä takaisin. Ei olisi kannattanut luotaa niihinkään vakuutuksiin, että valittaminen KHO:hon kannattaisi.
Usein asialla on ollut Kuntaliiton lakimies.
Nyt konsul(en)tit vakuuttavat, että perintätoimia ei voi enää aloittaa; määräajat ovat jo umpeutuneet.

Mitä konsul(en)tit oikeastaan esittävätkään? Että he ovat olleet aina väärässä, mutta heidän neuvojaan noudattaen kaupunki on lopullisesti menettänyt oikeutensa asiassa.
Voiko uusimman ehdotuksen tulkita muullakin tavalla?
Ja kenen korvattavaksi kaupungin menetys kuuluukaan?

Vaalirahasotkuun liittyen KRP on nyt aloittamassa rikostutkintaa Rovaniemen moottorikelkkatehtaan jutussa. Novan ja Lemminkäinen-yhtymän OKA:n kanssa junailemassa hankkeessa Rovaniemen kh:n silloisen puheenjohtaja Ari Ruotsalaisen epäillään syyllistyneen virka-aseman väärinkäyttöön ja lahjontaan. Kaupungin omissa "tutkimuksissa" Ruotsalainen ja muut luottamus- ja virkamiehet todettiin puhtaiksi kuin pulmuset.
Tietämäni mukaan sielläkin Kuntaliitto antoi oikeudellista konsul(en)ttiapua.

Kuntaliiton lausuntojen kaavamaista orientoitumista ja todettua osumistarkkuutta vertailtaessa on kysyttävä, mikä Kuntaliiton rooli oikeastaan onkaan.
Jos se on sisäistänyt tehtäväkseen valkopestä kuntajohdon ryvettyneet housut, on se onnistunut mitätöimään ainakin oikeudellisten lausuntojensa luotettavuuden. Vallan väärä ei ole sellainenkaan arvio, että Kuntaliitto on muuttunut/muuttanut itsensä kuntajohdon edunvalvontatoimistoksi.
Mutta miksi siinä tapauksessa kuntien pitäisi maksaa liiton kalliit jäsenmaksut; normaalisti niiden pitäisi kuulua edunsaajien itsensä kustannettavaksi.

Odotetusti hallitus sai hallituspuolueilta luottamuksen molemmissa äänestyksissä. Eihän enemmistöhallitus voi kaatua kuin sisäisiin riitoihin.

Vanhusturvasta äänestys meni - odotetusti - tarkasti hallitus-oppostio -rajaa pitkin; hallituspuolueet luottivat hallitukseen, oppositio ei.
Vaalirahoista hallitus sai yllättävää vetoapua kristillisiltä, jotka tekivät oman päätösesityksensä. Enemmistöhallitus saattoi helposti äänestyttää edustajillaan kristillisten esityksen ratkaisevaan äänestykseen; siinä peräti 40 katsoi parhaimmaksi äänestää tyhjää.

Sikäli hallituksen selontekoa arvostelleet olivat oikeassa, että hallitus sivuutti täysin oleellisen kysymyksen KMS:n ja Novan rahoituksista. Nuo molemmathan ovat jo KRP:n tutkittavana talousrikoksina, ja viimeisten tietojen mukaan kepun Jarmo Korhonen olisikin ollut KMS:n varsinainen toimija. Alunperin kepussa oltiin - kuulemma - varsin tietämättömiä koko yhdistyksestä; joten minulle tuli deja vu -tunne "niin totta kuin osaan" ja "tulivat yllättäen ja pyytämättä" -lausuntoihin.
Kritiikin kärjeksi asettuneella sdp:llä oli kuitenkin uskottavuusongelma huutamalla paskat omissakin housuissaan, että täällä haisee.

Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, mutta siitä huolimatta rohkenen sen tässä yhteydessä tehdä: Ei tuo kohu tähän jää. Korhosen osuus KMS:ssä tulee selvitetyksi rikostutkinnassa; kyllä siinä bulvaanit ja toimijat erotellaan.
Uskon myös Vanhasen rakennustarpeita setvittävän vielä julkisuudessa.
Siinähän kepu julmisteli sen verran, että sai varmistettua, että kirjallisten dokumenttien sijasta on valaehtoinen todistajalausunto. Sillä on arvoa vain oikeudessa annettuna, kaikilla muilla foorumeilla se on "merkityksetön mielipide" Sen jälkeen oli helppo arvata, ettei poliisi edes saa tutkia asiaa, joka on rikosoikeudellisesti selvästi vanhentunut. Taktiikaksi voitiin valita huutaa kovaan ääneen todisteita esiin ja varmistaa, ettei niitä esitetä sillä foorumilla, jolla niillä olisi merkitystä. Oikeudessa esittäminenhän jäi Vanhasen tahdon varaan; vain Vanhanen voisi viedä asian oikeuteen esimerkiksi kunniansa perusteella.

Ei liene yllättävää, että noista lähtökohdista sohvalla nautitut uuniperunat olivat Vanhaselle kunniakysymys, pääministerin uskottavuus ja löysässä hirressä korruptiosta epäily eivät.
Ilmeisen järkevä valinta, Vanhasen itsensä kannalta. Ainakin Vanhasen rakennuksilla työjohtajana toimineen mukaan tuollainen lautaerä olisi ilmeisesti naulattu kattoihin. Mutta mistäpä työnjohtaja olisi voinut tietää, että talon "omin käsin rakentanut" Vanhanen olikin tehnyt talon kivestä käyttämättä siihen merkittävästi puutavaraa.

Vanhasen puusepän taidoista tuli mieleen alakoulun veistotunnilta eräs puusepän alku, joka tehtäväksi annetusta linnunpöntöstä esitti oman käsityksensä:
- "Minä en halua tehdä tuollaista. Saanko tehdä ihan omasta päästä?"
- "Tee vaan. Siinähän on reikäkin jo valmiina", lupasi opettaja.

YLE:n Silminnäkijä -ohjelma kertoi eilen löytäneensä pitävän näytön sille, että PM Matti Vanhanen on saanut huomattavan tavaraerän hänen vaaliavustuksiaan maksaneelle Nuorisoasunnot -säätiölle rakennuksia urakoineelta yhtiöltä. Vanhanen itse oli säätiön hallituksen puheenjohtajana päättämässä noitten kohteitten urakoitsijoista.

Nyt kyse ei ole vain pääministerin "vaillinaisista muistikuvista", kyse on paitsi pääministerin uskottavuudesta, myös selvästä veropetoksesta, vaikkakin oikeudellisesti ehkä vanhentuneesta. KRP aloittikin välittömästi tutkinnan asiasta.
Vaatimukset ainakin pääministerin erosta saivat uutta potkua. Vanhaselle tuli kiire etsiä uskottava selitys tapahtuneelle, ja hän ilmoitti antavansa lehdistötiedotteen tänään klo 12.30.
YLE ei kuitenkaan ole antanut Vanhasen pyytämiä yksityiskohtia julkistamastaan tiedosta. On syytä epäillä - pidän jopa todennäköisenä -, että lahjoitettuja tavaraeriä on useampia; toistaiseksi NCC on kiistänyt oman osallisuutensa. Jos Vanhanen tunnustaa ja selittää yhden, on toimittajalla esittää dokumentit toisesta. Ja riittääkö vielä sekään.
Vanhasen lähtölaskennassa on menossa viimeiset sekunnit.

Silminnäkijä -ohjelman ajoitus on täydellinen: tänään käydään eduskunnassa keskustelu vanhusturvan välikysymyksestä, huomenna PM:n tiedonannosta vaalirahoituksesta. Eduskunta siis äänestää kahdesti hallituksen luottamuksesta.
Kokoomuksella ei ole kovin suurta pelivaraa, kun tänään julkistettiin myös sen oman suurrahoittajan TT-säätiön omaperäinen kirjanpitokäytäntö: tarkkojen summien sijasta avustuksia on merkitty X-summina. Useammalle taholle on annettu X-miljoonaa euroa avustusta, mutta jo julkistetuista kokoomuksen ja keskustan vaaliavustuksista ei ole mitään mainintaa. Nk. "luova kirjaustapa" on johtanut jopa 12 miljoonan euron tasevirheeseen vuonna 2006.

Vaalirahakohua ei saa enää tukittua; nyt on menossa kilpajuoksu, kuka onnistuu julkaisemaan mehevimmät uutiset. Kun kisa tulee noin painavilla julkistuksilla jo kokoomuksen omalle takapihalle, on viisainta kääntää kuppi nurin. Ja toivoa, että hallituksen kaatuminen päättäisi kilpailun.
Vihreille onkin jäämässä käteen koko sotkun MustaPekka: se ehätti julistamaan täyden tukensa vaalirahasotkussa pahiten ryvettyneelle Vanhaselle. On melkoisen paradoksaalista yhtä aikaa vaatia avoimuutta ja tukea sen suurinta ongelmaa. Uskottavuutta tuolla tavalla ei saa muulle kuin teesille, että ministeriauton kyyti kelpaa millä tahansa ehdolla.

Lisäys klo 14.45:  Vanhasen mukaan rakennusliikkeiltä on tilattu vain yksi erä "tuppeen sahattua koivua kirjahyllyä varten".
Avoimeksi jäi, että tilaus olisi muulta toimittajalta ja laskutettu rakennusliikkeeltä. Se olisi jopa uskottava - ja sen voisi selittää muiden virheeksi.
Nyt pallo on YLE:llä. Dokumentteja on tuotava esille. Niitä myös KRP perännee ohjelman toimittaneelta Ari Korvolalta.
 

Tuskin Timo Kalli (kesk) aavisti, minkä Pandoran lippaan aukaisi vaalirahoituslausunnollaan. Paradoksaalista on, että kepu joutui itse myrskyn silmään.
Soppa paloi pohjaan jo Novan konkurssipesän tutkinnassa. Ylikierroksille karanneen mopon jäljiltä peritään rahoja monestakin suunnasta takaisin; suurimmat summat löytyvät kepun puoluetoimistolle osoitetuista vaateista.

Uusimpana nyanssina ilmaantui kepun hallinnoiman Nuorisosäätiön vaalirahoitukset. Säätiö jalosti mm. RAY:n avustuksia kepun vaaliavustuksiksi surutta ja hulvattomasti. Matti Vanhasen ja Antti Kaikkosen mukaan säätiön hallitus ei menetellyt laittomasti, kun tulkitsi säätiön tarkoitusta nk. "luovasti". Säätiöitä valvovan PRH:n mukaan juuri se olikin laitonta.
Viimeisin versio on, että ei säätiön hallitus voinut menetellä laittomasti, koska se ei edes päättänyt rahojen käyttämistä vaaliavustuksiin; syyllinen onkin säätiön jo eläkkeelle jäänyt toimitusjohtaja Jorma Heikkinen. Ehkä palautusvaatimus täytyykin osoittaa hänelle henkilökohtaisesti?

Kaksoisparadoksi vaalikohusta tuli, kun kepun puoluesihteeriksi valitun Jarmo Korhosen tehtäviin kuului erityisesti puolueen rahoituksen organisoiminen. Julki tuleen perusteella menetelmänä näyttää olleen etsiä kohteet, joissa on rahaa, ja siirtää se kepun kassaan. Olli siis vain löydettävä sopiva henkilö toteuttamaan tuo siirto. Sellaiset kysymykset kuin "voidaanko se tehdä laillisesti", ja "mihin tarkoitukseen se raha oli siellä, missä oli", jätettiin myöhemmin ratkaistavaksi ja selitettäväksi. Jos sellaisten perään joku edes ryhtyisi kyselemään.

Noilla opeilla puolueen kassa organisoitui PA-asentoon jopa siinä määrin, että omia saataviaan odotellut teleoperaatori vetäisi puoluetoimiston puhelintöpselin seinästä.

Yksityinen henkilö voi ainakin laillisesti käyttää omia varojaan vaikka tukeen itselleen mieleisen poliittisen vallan säilyttämiseksi. Mutta mikä on yhteiskunnan intressi ylläpitää jonkin poliittisen tahon valta-asemaa?
Erityisen arveluttavaa on, että nimenomaan poliittisen vallankäyttäjät käyttävät valtaansa - ja yhteisiä rahojamme - oman valtansa säilyttämiseen vapaissa vaaleissa. Tosin ainakin eräs Lukashenko kuuluu toimineen samoin.

Ristiriita vaalien vapauteen ja avoimuuteen on niin räikeä, että vaatimuksille uusien vaalien järjestämisestä on painava peruste. Sen ongelmana on kuitenkin perustuslain määräykset:
Enemmistöhallitus voi kaatua vain pääministerin eroilmoituksella tai sisäisiin riitoihin; vähemmistöasemassa oleva oppositio ei voi sitä tehdä.
Myös prosessi ennenaikaisten vaalien järjestämisestä vaatii pääministerin perustellun aloitteen. Pääministerin omalla puolueella ei - Korhosen operaatioiden vuoksi - ole siihen varaa; minikampanjalla ei vaaleja voiteta, varsinkaan kun kannatus painuu kuin se kuuluisa lehmän häntä ilman noita taloussotkujakin. Vaalin kakkos- tai kolmossija riittää enintään johtavan oppositiopuolueen asemaan. Eikä välttämättä siihenkään.