Mutta nyt tilanne on saatu korjattua. Hyvä niin.
Eduskunta päätti sitten hyväksyä EKV:n perustamisen. ”Tulee etoikeus lainojen takaisinsaantiin”, sanottiin.
Mutta kun tieto Urpilaisen hyväksymästä sopimuksesta saatiin kotimaahan, niin etuoikeus olikin muuttunut; oli enää ”tapaus kerrallaan” arvioitavissa. VVM Jutta Urpilainen taipui pakon(?) - ja komission - edessä.
Nyt Oikeuskansleri tutkii, annettiinko eduskunnalle riittävästi oikeaa tietoa.
Kiistaa aiheesta oli käyty jo huippukokouksen jälkeen, pidetty jopa ylimääräinen kokouskin sopimaan siitä, mitä todella päätettiinkään.
Ainakin PM Jyrki Katainen julisti, että etuoikeus oli Suomelle tärkeä, ja se saatiin pysymään:
Ei otakaan, Olli Rehn kumosi tuon vaatimuksen.
Toinen kiistanaihe koski pankkien suoraa tukemista. Eduskunnan hyväksymässä Espanjan tulkipaketissa sanotaan, ettei Espanjan valtio ole edes sopimuksen osapuoli; tuki menee suoraan Espanjan pankkien omistamalle talletussuojarahastolle DGF:lle.
”Espanjan valtio on osallistunut tiiviisti vakuusjärjestelyä koskeviin neuvotteluihin, mutta valtio ei ole vakuusjärjestelyn osapuoli. Sopimuksen osapuolena on espanjalaisten pankkien omistama talletussuojarahasto DGF.”Siinä Jutta Urpilainenkin joutui asettamaan sanansa monelle mutkalle selittäessään, mihin unohtui demareitten lupaus, ettei pankkeja tueta.
Aiemmin oli kumottu jo Eero Heinäluoman lupaus, että rahahanat menivät kiinni
”Suomen EU-politiikka muuttuu. Se viesti, mitä Soinin äänestäjät ovat toivoneet, on toteutunut, eli rahahanat menevät kiinni. Me emme anna rahaa ilman vakuuksia.”
Ei ollut Eerosta putkimieheksi: rahahanat vuotavat losonaan. Vakuuksiakin saatiin vain 40% arvosta.
Aivan käsittämätöntä sekoilua; ei ihmekään, että presidentti Sauli Niinistökin puuttui asiaan ja peräsi selväsanaista ilmoitusta kuka ja mitä missäkin vaiheessa päätti.
Takki on ainakin pyörinyt päättäjien päällä niin vinhaan, etteivät itsekään tiedä miten päin se nyt on.
Kommentit