Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläisen talokaupasta nousi "myrsky vesilasissa": Vehviläinen möi luxus-asuntonsa vakuutusyhtiö Ilmariselle, joka vuokrasi sen Finairille Mika Vehviläisen työsuhdeasunnoksi.
Vehviläinen on myös Ilmarisen hallintoneuvoston jäsen ja Finnairin hallituksen pj Harri Sailas Ilmarisen toimitusjohtaja. Tyylipuhdas "hyvä-veli" kauppa siis.

Eduskunnan kyselytunnilla omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala julmisteli, että kaikki kauppaan liittyvä on saatettava julkisuuteen. Mutta keskusteltuaan hallituksen pj Harri Sailaksen kanssa päätyi tulokseen, että kaikki onkin sujunut "hyvän hallintotavan ja lakien mukaisesti".
Uudeksi kysymykseksi nousi, mistä Hautala sopi Sailaksen kanssa.
Toivottavasti ei johtokunta/johtajapaikasta Ilmarisessa tai Fenniassa. Saati osan vuokrasta tulouttamisesta puhtaana Hautalan "vasempaan käteen".
Kuinka valvotaan "hyvä-veli" -kauppoja, joista ei ole muuta kuin "suusta-korvaan" -tietoa?
Edes ilmianto ei riitä, kun toinen osapuoli kiistää kaiken; päädytään "sana-vastaan-sana" -tilanteeseen, joka pitää jättää muun aineiston puuttuessa ratkaisematta.

Vakuutusjohtajat kiiruhtivat kilvan todistelemaan julkisuuteen, kuinka "yksittäiset asunnot" eivät ole vakuutusyhtiöille kiinnostavia sijoituskohteita. Hyvä niin, ainakin tuollaisista 1,8 miljoonan euron luxus-asunnoista. Johan 6%:n tuotolla laskettuna vuokran pitäisi olla runsaat 100.000 euroa vuodessa.
Vehviläisen asunnolla ei ole.

Hautalan "avoimuus" sai uutta ulottuvuutta, kun keskustelujen sisältö kuitattiin ilmoituksella, että "Finnairin johdolla on omistajan tuki".
Sailas, Vehviläinen ja Ilmarisen hallituksen puheenjohtaja Jussi Pesonen eivät halunneet kommentoida kohua STT:lle perjantaina.
Se siitä avoimuudesta.