Niinhän siinä kävi, kuin oli odotettavissakin: sdp ja vasemmistoliitto ulos hallitusneuvotteluista.
Kokoomuksen ja muitten puolueitten talous- ja veropoliittiset linjat olivat niin kaukana toisistaan, että oli vaikea kuvitella, kuka kääntäisi takkiaan niin paljon, että ne olisivat sovitettavissa yhteen.

Osmo Soininvaaran (vihr) mukaan neuvottelut kaatuivat vain pieneen eroon "poliittisessa kulttuurissa ja neuvottelutaktiikassa". Lausunto viitannee siihen, että vihreitten kynnyskysymys lisäydinvoimasta ei olisi ollut esteenä. Poliittisen kulttuurin ero lienee sekin.

Perin kornia on, että Jyrki Katainen ainakin yrittää vielä houkutella kepua kumppanikseen.
Siitähän tulisi hallitus, joka juuri sai kansalta jyrkän tuomion vaaleissa. Meni 27 eduskuntapaikkaa ja enemmistöasema.
Tuollaista esitystä on arvioitu nk. psykologisella silmällä, jonka päällä yleensä istutaan.

Kansalaisten tuomion saaneessa hallituksessa olisi vain kristillisten pieni ryhmä "takuumiehenä"; vaalien häviäjiä sekin.
Psykologisesti kovin onnistuneena erityisesti kristillisten laskevan kannatuksen valossa ei senkään osallistumista voi pitää; joutuisihan se siinä roolissa edeltävän hallituksen virheet tuominneen kansan sylkykupiksi.

Tosin saattaahan Päivi Räsänen arvioida niinkin, että hänellä itsellään on ainutlaatuinen - ehkä jopa viimeinen - mahdollisuus päästä ministeriksi. Viimeksi heillä oli yksi ministeri, eduskunnasta pudonnut Toimi Kankaanniemi, Esko Ahon nk. pula-aho -hallituksessa, jonka kautta ei kovinkaan moni kaiholla muistele.
Pikemminkin kauhulla.