Jyväskylässä nousi kohu palveluseteleistä.
Valtuustolla oli halua ratkaista niiden käyttäminen sosiaali- ja terveystoimen palveluissa, mutta KH:n puheenjohtaja Veijo Koskinen (sdp) suitsi keskustelua vakuuttamalla, että "perusturvalautakunta arvioi ja päättää palvelusetelien käytön kohdentamisen ja laajuuden".
Tuo tuli myös valtuuston päätökseksi ja kirjattiin pöytäkirjaan.

Perusturvalautakunta sen mukaisesti päätti, että palveluseteleitten sijasta valtuuston myöntämiä määrärahaoja ohjataan yhteensä kahdeksan oman työntekijän palkkaamiseen kotihoitoon.
Toistaiseksi aivan valtuuston päätöksen mukaista.

Mutta sitten kj. Markku Andersson päättikin, että väärin päätetty, ja otti asian KH:n ratkaistavaksi.

Vaikka KH:lla tarkkaan ottaen onkin otto-oikeus lautakuntien päätöksiin, niin tässä nimenomaisessa tapauksessa KH:n puheenjohtaja erikseen luovutti päätösvallan lautakunnalle ja se myös merkittiin valtuuston päätökseksi.
Otto-oikeuden kanssa yhtä oikea tulkinta on, että kj. Andersson kumosi valtuuston päätöksen.
Mentiin vähintäänkin ohuille jäille. Valtuusto ilmeisesti olisi asettanut raamit palveluseteleille, jos tuota lautakunnan vaihtoehtoa olisi sille tarjottu.
Sitä ei siten kunnioitettukaan, kun lautakunnan päätös nähtiin vääräksi.

Nyt myös kj. Anderssonin kannattaa miettiä, onnistuuko tuollainen koukkaus uudelleen. Tunnettu tosiasia on, että jokaista voi huijata joskus, joitakin jonkin aikaa, mutta kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa.
Ja kun tuo ei ollut ainoa tuota laatua, on ainakin minun "kiintiöni" tullut jo täyteen.
Uskoakseni monen muunkin.