Suomen Akatemian tutkimuksessa selvitettiin köyhyyden vaikutusta lasten asemaan.
Kun nuorelle tarjotaan ikätovereitaan heikommat elämän lähtökohdat jo päivähoidosta lähtien, ei kannattaisi hämmästyä, jos nuori jossakin vaiheessa lakkaa kilpailemasta ikätovereittensa kanssa ja valitsee niin koulutuksessa kuin ammatinkin hankinnassa helpomman "siitä yli, missä aita on matalin" -linjan.

Kun elämältä puutuu pitkän ajan tavoite, muuttuu strategia väistämättä pitemmän tähtäyksen selviytymisestä sopeutumiseen päivä kerrallaan. Siitä kertoo mm. se, että meillä on jo n. 150.000 nuorta, jotka eivät ole koulutuksessa eikä minkään eläkejärjestelmän piirissä; hei eivät ole tehneet päivääkään eläkkeeseen oikeuttavaa työtä.
Valtaosa heistä ei hakeudu edes työttömyyskortistoon; tyhjänhän saa pyytämättäkin.

Kovin hyvää arvosanaa ei lastensuojelulle voi antaa, jos se tuottaa koulupudokkaita, huostaanottoja ja mielenterveysongelma. Rikollisuuttakin.
Ei se voi olla taloudellisestikaan onnistunut valinta.
Niitten yhteisenä nimikkeenä on vanhempien köyhyys, toimeentulo-ongelmat ja syrjäytyminen.

Keskittämispolitiikallahan niitä saadaan aikaan kun muutoinkin jo heikoimmassa asemassa olevat joutuvat lähtemään työn perässä kasvukeskuksiin ja sosiaalinen verkosto hajoaa.
Kun onni ei löydykään slummiutuvasta lähiöstä, on syrjäytymiskierre valmis.
Se ei ole keskittämispolitiikan vika, vaan sen ominaisuus.