Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) kohautti valtakuntaa esittämällä, että islamilaista sharia-lakia voitaisiin osittain soveltaa Suomessa muslimien keskinäisten riitojen sovittelussa.

Oli odotettavissa, että tuolla pääsi otsikoihin ohi Irlantia ja yleisemminkin Eurooppaa kuohuttaneitten talousuutisten.
Saatoin jo sieluni silmillä nähdä uutiset maailmalla, joissa kerrotaan ensimmäisestä musliminaisen julkisesta ruoskinnasta - saati julkisesta kivittämisestä.
Ilmeisesti Sasikin koki saman tunteen, kun kiirehti kokoomuksen omassa Verkkouutisissa peruuttamaan esityksensä.

Sasin uuden version mukaan sharia-laki voisi tulla sovellettavaksi vain siltä osin, mikä ei ole ristiriidassa Suomen lain kanssa.
Onkohan Sasi tietoinen, että sharia-laki säätelee hyvin tarkastikin miehen ja naisen välisiä suhteita myös perhe-elämässä, mikä jo sellaisenaan näyttää olevan vakavassa ristiriidassa meidän tasa-arvolakimme kanssa.
Tai että sharia-laki on uskonnollinen laki, eikä se ole muutettavissa tai rajoitettavissa poliittisilla päätöksillä. Jos tuota ovea raottaa, ei sen avaaminen sepposen selälleen ole poliittisesti estettävissä.

Tuollainen avaus entisen kypärä-pappi -puolueen suunnalta oli niin käsittämätön virhearvio, että sen selittämiseen tarvittaneen Perussuomalaisten nousu ja siitä johtuva mopon totaalinen karkaaminen Sasin käsistä.
Rasisti- ja populisti -kortit on jo käytetty, eikä viisari värähtänytkään. En usko, että se tuollakaan kortilla värähtää kuin enintään entistä jyrkempään kasvuun.
Siitä en ole pahoillani.