Hallinto-oikeuksien ongelma on, että ne tutkivat vain, onko kiistelty päätös muodollisesti oikein; onko päättäjä toimivaltainen ja jäävitön.
Itse asiaan, materiaan, ne eivät ota kantaa. Päätös saa olla kuin "pölvästi" tahansa, kunhan se on tehty muodollisesti oikein.

Substanssi sivuutetaan nk. huomiointioletaman perusteella: "ylhäältä annettuna" totuutena oletetaan, että päättävä viranomainen on jo ottanut kaiken asiaan vaikuttavan huomioon.

Aina noin ei kuitenkaan ole. Hallinto-oikeudelle kelpasi sellainenkin, että päättänyt viranomainen myönsi kirjallisesti, ettei asiaan oleellisesti vaikuttanutta tiedossaan ollutta seikka otettu huomioon, koska asiakas ei ollut siihen erikseen vedonnut.

Täydestä kuin väärä raha meni Jyväskylän kaupunginhallituksen selitys sosiaaliasemien sulkemisesta, että lain mukaan valtuustolle kuuluva toimivalta voidaan johtosäännöllä siirtää alemmalle toimielimelle.
Hämeenlinnan HO hyväksyi selityksen ja hylkäsi valituksen.

Sikäli oikein, että noin voidaan laillisesti menetellä. Mutta HO hyppäsi koko arvovallallaan KH:n rakentamaan miinaan: sosiaalipalvelujen verkostosta päättämistä ei ole siirretty alemmalle toimielimelle.
Jyväskylän KH vain antoi ymmärtää, että noin olisi tehtykin, mutta pelkästään asian tarkistaminen johtosäännöstä olisi paljastunut että ei ollut tehty.

Jos tosiseikatkin jäävät huomiointiolettaman perusteella tarkistamatta, niin (hallinto)oikeuden ratkaisut jäävät vain luulon varaan.