Kreikka väärensi taloustilastonsa ja pääsi EMU-maaksi.
Siinä yhteydessä se käsi sydämellä lupautui noudattamaan EMU:n tiukkoja vakausehtoja, mutta kun valvonta oli sekä muodollista että olematonta, käytti tilaisuuden hyväkseen ja viis veisasi niistä.
Valvonta tiedettiin surkeaksi, ja siedettiin, koska suuretkin EU-maat rikkoivat surutta sovittuja sääntöjä. Ehkä surkea valvonta juuri sen vuoksi siedettiinkin.

Maaliskuun alussa kuultiin ensimmäiset uutiset, että Suomen osuus Kreikan pelastamisesta olisi 300 miljoonaa euroa. Nopeasti se kasvoi 500 miljoonaan, nyt jo 1.600 miljoonaan. Viherhomehallitus puhuu vakauden palauttamisesta Kreikkaan, kreikkalaiset toteuttavat omaa vakautusohjelmaansa barrikadeilla.
Uskooko joku ihan aikuisten oikeasti, että EMU-vakauden palauttaminen Kreikkaan olisi poliittisesti edes mahdollista?

Vanhasen ja Kataisen selitykset Suomelle voittoa tuottavasta tukemisesta ovat mustaa huumoria; jos ne pitäisivät paikkaansa, pitäisi Suomen ottaa paljon suurempikin siivu rahoituksesta. Ilmeisesti kumpikaan ei tosissaan usko, että Kreikka pystyy joskus maksamaan kaikki velkansa.
Piikissähän ne ovat vielä Islanninkin saamat lainat.

Järkevää olisi "ulkoistaa" Kreikka EMU:sta; drakma devalvoituisi 30-40% ja Kreikka joutuisi hoitamaan omat sotkunsa. Nyt tuo matokuuri jaetaan tasan Euro-maiden kesken.
Se olisi oikea viesti myös rahoittajille: EMU-kriteerit ovat jotakin, jota todella noudatetaan. Jos niille annetaan viesti, että antaa palaa, kyllä ratsuväki tulee apuun, niin piikistä tulee todella pitkä.
Seuraavana listalla ovat jo Espanja, Portugali, Irlanti, Italia ...

Kriisihän on aina rahoittajille tilaisuus tehdä rutakka tili - ja sosialisoida tappionsa. Rahoittajien luottamustahan ei saa menettää. Sanovat rahoittajat.
Ehkä he suuttuvat ja piilottavat rahansa patjaan tai sukanvarteen; kyllä inflaatio niistä siellä huolehtii.