Euroopan talous- ja rahaliiton sitovat säännöt ovat osoittautuneet hyvinkin joustaviksi nk. luovalla tulkinnalla: Aluksi Kreikka keinotteli itsensä EMU:un väärentämällä talouslukunsa ja siitä eteenpäin viittaamalla kintaalla julkiselle taloudelle asetetuille vakausvaatimuksille. Jatkuva yli varojen eläminen oli näinkin kauan mahdollista, kun sopimuksen sanktiolausekkeita ei noudatettu; sääntöjen rikkomisesta tuli uusi sääntö, ja erityisesti siksi, kun rahaliiton suurimmatkin valtiot rikkoivat niitä.
Antaahan lakikin periksi, kun siihen riittävästi nojaa.

Kreikan velkavetoinen talous ajautui umpikujaan rahoittajien ryhdyttyä arvioimaan saataviensa palautumisen todennäköisyyttä; Argentiinan yksipuolinen ilmoitus velkojensa jättämisestä maksamatta oli vielä kohtalaisen tuoreessa muistissa. Kreikan maariski kasvoi, ja korko sen mukana.
Nyt joudutaan hakemaan luovaa tulkintaa uudelta kantilta: EMU-säännöt eivät salli muiden EMU-maiden tukea taloutensa romuttaneen maalle; jokainen joutuu syömään omat keitoksensa ihan itse. Kreikassa se vain on jo niin pohjaan palanutta, että kansa nousee mieluummin barrikadeille; väkisin syöttävä hallitus tekee poliittisen itsemurhan.

Talouden ja matematiikan yhteinen periaate on, että kun ei voi ottaa, pitää lainata. Jos ei ole mistä ottaa, voi vipata naapurilta. Tässä tapauksessa sopivalta "sidosryhmältä". Suomesta vippaajaksi löytyi/valikoitui Valtion eläkerahasto VER. Se onkin jo kaikessa hiljaisuudessa ostellut Kreikan velkakirjoja 90 miljoonalla eurolla. Noita rahojahan tarvittaisiin vasta tulevaisuudessa eläkkeitten maksamiseen, mutta nyt niiden takaisinsaanti alkaa olla jopa epätodennäköistä.
Hallitus tarjonnee taas eläköitymisiän nostoa?