Stora Enson toimitusjohtaja, valtion renki, Jouko Karvinen esitti isännälleen vaatimuksia: sähköveroa ei saa nostaa, puukauppaan pantava vauhtia verohelpotuksilla ja kolme ydinvoimalaa on saatava. Vaatimusten painoksi Karvinen uhkasi teollisuuden hiipuvan Suomesta; se hiipuu jo sillä, etteivät metsäyhtiöt investoi Suomeen.
Oikeastaan en ole edes yllättynyt kissojen hyppimisestä pöydälle, niin hampaatonta hallituksen teollisuuspolitiikka on ollut; omistajaohjauksesta ei ole ollut haisuakaan ja muiltakin osin hallitus on tyytynyt lähinnä seuraamaan katseella työpaikkojen katoamista.

On Karvisella toki vahva kaikupohja vaatimuksilleen: satamalakko on keskeyttänyt sekä tavaroiden tuonnin että erityisesti viennin; samalla on keskeytetty työt - ja palkanmaksu - vielä olemassa olevilla tehtailla.
Mutta Karvisella on kädet molemmissa taskuissa: Stora Enso on muiden metsäyhtiöiden ohella lakon toisen osapuolen suurimmat omistajat Kotkassa lähes monopoliasemassa olevassa Stevecossa. Suoran omistuksen lisäksi sillä on osuus myös Finnlines -yhtiön kautta.

Karvinen voisi siten vaikuttaa ehkä ratkaisevastikin lakkoon, halua vain näyttää puuttuvan. Maailmalla on edelleen sellutuotannossa ylikapasiteettia, myös Stora Enson omistuksessa. Onnenkantamoinenkin tuli Chilen maanjäristyksen myötä: sikäläiset tehtaat pysähtyivät ja ampuivat sellu- ja paperihinnat rutakkaan nousuun. Niitten voittojen rinnalla Karviselle lienee se ja sama, kuinka kauan Suomen satamat pysyvät suljettuina.