Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliiton ( EOK) sisältä kuului peräti outoja: eräs jäsen valitti ilmaisunvapauttaan rajoitetun ja lopulta tulleensa suljetuksi yhdistyksen avoimelta(?) keskustelupalstalta. Sinällään, tuntematta lähemmin sensuroituja viestejä, en halua ottaa kantaa toimen oikeellisuuteen.
Lähtökohtaisesti kuitenkin - etenkin kun kyse on kansalaisten oikeusturvaa ajavasta ja avoimuutta korostavasta yhdistyksestä - oikeaksi myönnetyt väitteet olivat huolestuttavia, ja niihin olisi tullut suhtautua vakavasti. Kyllä yhdistyksen tulee kestää myös ankaraa kritiikkiä - onhan se itsekin esittämässä vastaavaa kansalaisten oikeuksia polkevista tahoista. Vai onko sitenkään?

Kun tuo kiista nopeasti eskaloitui - provosoitiin ja provosoiduttiin puolin ja toisin - ja laineet alkoivat yleisessäkin mediassa käydä korkeiksi, asetuin minäkin tukemaan ylimääräisen liittovaltuuston kutsumista koolle selvittämään jupakkaa ja laatimaan sen hillitsemiseksi yhteisesti hyväksyttäviä pelisääntöjä.
Keskustelusivujen kiistaan sitä ei olisi tarvittu, koska ne eivät ole EOK:n ylläpitämät - eivätkä valvomat. Ne ovat toiminnanjohtaja Jarmo Juntusen yrityksen sivut. Eria asia on, kuinka asiallinen tuo järjestely on, tai heiluttaako jopa häntä koiraa.

Tässä vaiheessa liittohallituskin havahtui ja kutsui oma-aloitteisesti ylimääräisen liittovaltuuston koolle. Hyvä niin. Mutta ei käsittelemään tuota jupakkaa, vaan toiminnan kansainvälistämistä.
Mistäköhän sekin sai niin yllättävän ja akuutin tarpeen, että ylimääräinen liitovaltuuston kokous oli tarpeen?
Kun kokoukselle varattiin aikaa vain 2 tuntia, oli ilmeistä, että toiminnanjohtaja Jarmo Juntusen, liitohallituksen pj Petter Kavoniuksen ja hänen ex-avopuolisonsa Jaana Pedersenin väliseksi "kolmiodraamaksi" kulminoituneen jupakan selvittäminen pyrittiin estämään ja kokous "tilattiin" sen harhautusoperaatioksi.
Aivan tuollaiseksi en EOK:n toimintaideologiaa olisi kuvitellut.

Aihe oli niin vakava, että katsoin sen n. 1200 km matkan arvoiseksi. Ainakin siltä osin tavoitteeni täyttyi, että jupakka käsiteltiin tuossa kokouksessa; vaihtoehdoksi tarjosin uuden erillisen kokouksen pitämistä kuukauden kuluessa jupakan selvittämiseksi. Siihen ei näyttänyt muillakaan olevan isompaa halukkuutta, joten kokousta venytettiin "tarpeen mukaan", tuossa tapauksessa yli 3-kertaiseksi varatusta ajasta.

Kokouksen luonne oli ennakoitavissa em. nettipalstan keskustelujen perusteella: siellä jo kasattiin iskuryhmiä "heittämään häirikkö pois Rovaniemeltä". Muutamien kirjoittelijoitten nimimerkit viittasivat hyvin vahvasti kiistan osapuoliin Juntunen ja Kavonius. Olivatpa he niitten takan tai eivät, eivät he ainakaan pyrkineet suitsimaan ylikuumennutta debattia.
Aivan tuollaiseksi en EOK:n toimintaideologiaa olisi kuvitellut.

EOK:n avoimuusvaatimuksista ei jäänyt sen omassa kokouksessa varjoakaan, kun tilaisuuden videoiminen kiellettiin. Edes kokouksen alkua ei saanut videoida, ei ottaa still-kuviakaan. Niin ikään puheiden nauhoitus kiellettiin.
Kuinka uskottavina EOK pitää omia vaatimuksiaan esimerkiksi oikeuden istuntojen videoimisesta/nauhoittamisesta?

Kiellot saivat selityksen kokouksen kuluessa: kaikki väitteet - myös todenmukaisiksi myönnetyt - olivat tuomittu jo etukäteen ja päätökset "naulittu" kiinni tyylipuhtaan junttakokouksen hengessä. Oliko tuo EOK:n oma esimerkki siitä, miten kritiikkiä esittäneitten asiat tulisi viranomaismenettelyissäkin hoitaa?
Ainakin liiton kunniajäsen Erkki Vasama katsoi nähneensä/kuulleensa tarpeeksi jo kokouksen puolivälissä, ja poistui kokouksesta.

Eräänä kiistan nyanssina oli joulukuussa ex-EOA Jacob Södermanille myönnetty liiton kunniajäsenen arvo. Valinta oli mielestäni käsittämätön, koska Söderman on tunnetusti ja PeV:n varapuheenjohtajana keskeisessä asemassa ja aktiivisesti torjunut muun muassa laillisuusvalvojien "ei ole aihetta epäillä" -lumevalvonnan selvittämistä; niiden määrä on kasvanut vuosittain ja ylittää jo 40%:n rajan kaikista kanteluista. Lähes 3.000 oikeusturvaansa loukatuksi katsoneen kansalaisen heittämistä yli laidan ei parhaallakaan tahdolla voi pitää EOK:n kunniajäsenyyden arvoisena ansiona.

Ehdotus oli kuulemma lähtöisin MTK:lta, ja liiton halunneen siten tiivistää yhteistyötään suurimman jäsenliittonsa kanssa.
Kilpailevana teoriana esitettiin joulukuista eduskunnan oikeusasiamiehen vaalia; myös Petter Kavonius tavoitteli virkaa ja Söderman oli temppelin harjalla PeV:n kantaa muodostettaessa. Tietääkseni eduskunta ei ole kertaakaan poikennut PeV:n suosituksesta.
Teoria kiistettiin, mutta selitys, ettei Kavonius ollut vielä tuolloin edes hakenut virkaa, ei oikein vakuuttanut; hän ainakin haki sitä pian tuon jälkeen. Perusteltu epäilys jäi itämään, ja jopa korruptioon viittaavana se asettaan EOK:n outoon valoon. Jatko näyttäköön, mihin suuntaan epäilys muuttuu.

Outoa valoa liiton päälle lankeaa myös nk. WinCapita-jutusta, jossa Jarmo Juntunen ja Petter Kavonius ovat kohottautuneet keskeisiksi puolestapuhujiksi. Jos olisi olemassa algoritmi, joka tuottaa laillisia satojen prosenttien vuosivoittoja valuuttakaupalla, niin mitä se vaikuttaisi maailmantalouteen, ja miksi esimerkiksi tehdä työtä, jos kuka tahansa algoritmin haltuunsa saava pääsisi valuuttaa myymällä ja ostamalla miljoonatuloihin? Toisaalta, miksi joku luovuttaisi tuollaisen "kultamunan" tai edes osan sen tuotoista ulkopuolisille?

Sinällään ajatus, että EOK:n liittohallituksen puheenjohtaja nousisi eduskunnan oikeusasiamieheksi, olisi hyvin mielenkiintoinen. Mutta jos tuo kokous oli esimerkki siitä, miten hän käytännössä toimisi eduskunnan oikeusasiamiehenä, niin valitsematta jääminen oli selvästikin myönteinen ratkaisu.
Toisaalta, tuon WinCapita-kytköksen perusteella ei Kavoniuksen valinnasta ollut pelkoakaan. Olisi suorastaan kestämätöntä, jos eduskunnan oikeusasiamies kytkeytyisi Suomen suurimmaksi kuvattuun pyramidihuijaukseen, vaikka siitä ei lopulta tuomioita jaettaisikaan. Vähintäänkin jäisi epäilys, että niitä ei jaettu EOA-aseman vuoksi.
Vielä mahdottomampaa olisi ajatella tilannetta, että niitä tuomioita lopulta tulisikin jaettavaksi.