Meillä on kuulemma vaalit tulossa, vaikka äänestäjät eivät olekaan isommin innostuneet ylimmälle päättäjälle kuuluvan vallan käyttämisestä; edellisiä EU-vaaleja pienempi osa uskoo äänestävänsä. Harvenevista äänistä on kuitenkin saatava entistä suurempi viipale, koska valittavien määrä pienenee yhdellä. Erottua pitäisi, ja sitä on yritetty oudoillakin keinoilla.

Kepun Jarmo Korhonen haukkui median, joka hänen käsityksensä mukaan haluaa murskata keskustan. Keskustan johdon - erityisesti puheenjohtaja Matti Vanhasen ja puoluesihteeri Jarmo Korhosen - julkiesiintymisten perusteella keskusta tekee sen kylläkin ihan itse; media vain kertoo, mitä keskustan johtajat kulloinkin tekivät.
Ymmärrettävästi kepussa on paineita profiloitua, kun gallupit ennustavat tälläkin kerralla "torjuntavoittoa" johdolle, jolla ei ole ainoatakaan oikeaa voittoa tilillään. Jonkin asteista harkintaa sopisi kuitenkin odottaa summittaisen "ammutaan-kaikkea-liikkuvaa" -prinsiipin sijasta. PM Matti Vanhasen ärhäkkä hyökkäys presidentin valtaoikeuksia vastaan ei ehkä ollut parhaiten harkittuja irtiottoja tilanteessa, jossa presidentin kansansuosio on kertaluokkaa Vanhasen omaa suosiota suurempi. Tai saattoihan tuo edustaakin Vanhasen parasta mahdollista harkintaa; paino sanalla "Vanhanen".

Kokoomuksen ex-phj Pertti Salolainen puolestaan on kauhuissaan "pelle-ehdokkaista", joita tälläkin kerralla valitaan(?) MEP'eiksi. Salolainen ei yksilöinyt, keitä hän erityisesti tarkoitti, mutta kannatuslukujen perustellaan aika moni heistä on kokoomuslainen; Salolainen tuntenee omat joukkonsa.

Ortodoksikirkkokin osallistui vaalikamppailuun riisumalla Mitro "isä" Revoilta kaavun ja ristin ja pani jäähylle pappistehtävistä ainakin vaalikampanjan ja mahdollisen MEP-kauden ajaksi. Perusteluksi kerrottiin 400-luvulta peräisin oleva kanoninen laki. Noitavainot ovat huomattavasti myöhäisempää perua; ehkä nekin ovat edelleen voimassa.
Tuota kanonista lakia ei näköjään noudateta kaikilta osin, koska puoluepolitiikkaan valtiollisella ja kunnallisella tasolla osallistuneita ortodoksipappeja on ollut aikaisemminkin ilman ristiriitaa kanoniin. Maallista vallankäyttöä lienee yritystoimintaan osallistuminenkin hallitustasolla, mutta sekin on ollut ja on hyväksyttävää. Ehkä ero onkin jossakin muualla, esimerkiksi poliittisessa ryhmässä? Mutta siinä tapauksessa katolinen kirkko itse on ryhtynyt tekemään puoluepolitiikkaa. Ehkä jäähylle pitäisi laittaa koko piispainkokous.