PM Matti Vanhanen moitti suomalaisia MEP:ja Suomen kannan vastaisesta toiminnasta. Erityisesti äänestys EU-parlamentissa käsitellystä työaikadirektiivistä närästi Vanhasta.

Ottamatta lainkaan kantaa siihen, miten MEP:ien olisi ollut suotavaa äänestää tuossa yksittäisessä kysymyksessä, ihmettelen Vanhasen käsitystä siitä, kenen äänitorvia MEP:t oikeastaan ovat.
Ainakin heidät valitaan yleisillä vaaleilla, joihin ehdokkaita voivat asettaa hallituspuolueisiin ja ylipäätään puolueisiin kuulumattomatkin ryhmät. Ei valituksi tuleminen heitä kaikkia hallituksen edustajiksi muuta, joten Vanhasen moitteeseen sisältyvä MEP:ien sitouttaminen hallituksen linjaan ei ole tältä planeetalta.

Näyttää ainakin eduskunnan pöytäkirjojen mukaan erilaisia käsityksiä vallitsevan tuosta Suomen edustakin. Mikä se esimerkiksi hallituksella oli taannoisessa sokerikiistassa; sokerintuotantoa ainakin väitettiin liian suureksi ja leikkaustarpeeksi noin kolmannes EU-alueen tuotannosta. Suomen tuotannosta vähennettiin puolet, Saksa piti omansa ennallaan ja Ranska kasvatti entisestään. Ainakin tuo näytti olevan hallituksen kannan mukaista - sitähän Vanhanen huippukokouksessa tuki -, mutta oliko se Suomen edun mukainen.

Tarkkaan ottaen Vanhanenhan puhuikin Suomen - tässä kohdassa hallituksen - kannan vastaisesta toiminnasta, ei Suomen - tässä kohdassa valtion - edun vastaisesta. Niillä on oleellinen ero.