Vaalit lähestyvät ja jälleen alkoi pysyväiskampanja "älä äänestä"; mikään ei kuulemma muutu. Muuttuuko sitten äänestämättä jättämisellä?
Äänestysprosentti ei edes teoriassa voi laskea niin alas, etteikö täyttä määrää edustajia saataisi valittua. Siihenhän riittää jo se, että ehdokkaat äänestävät itse itseään. Ja jos sekään ei riitä, arvotaan loput paikat 0 ääntä saaneiden kesken.

Voidaan olettaa, että äänestämättä jättäneitten joukossa on enemmistö niitä, jotka ovat läpeensä kyllästyneet poliitikkojen petettyihin lupauksiin; ei kannata äänestää, koska kuulemma mikään ei muutu. Noin ollen äänestäneitten joukossa on nykyisten vallankäyttäjien kannattajien määrä suhteellista osuuttaan suurempi. Valtapuolueet vain kasvattavat ääniosuuttaan, kun heidän toimiinsa tyytymättömät eivät rynnistä vaaliuurnille äänestämään "väärin".
Kenen asialla "älä äänestä" -kampanjoja masinoivat ovatkaan? En usko, etteivätkö he olisi itse huomanneet noin räikeää ristiriitaa missiossaan; ehkä he itse uskovat, etteivät valtapuolueisiin kyllästyneet äänestäjät huomaisi. Hakematta tuli mieleen Veijo Meren kuvaus Keppilän Joosepista: niin kiero mies, ettei se siihen paskanna mihin kyykistyy.

Sinänsä pitää paikkansa, että jos rajoitutaan vain kolmen suuren tupu-hupu-lupu -puolueeseen, ei todellakaan mikään ole muuttunut, kirjoittaa nimimerkki "kokemusta on". Niistä aina yksi on oppositiossa ja kaksi muuta RKP:n kanssa hallituksen enemmistönä. Harjoitetusta politiikasta ei ole voinut päätellä, kuka kulloinkin oli oppositiossa. Malliesimerkkinä kokoomuksen pitkäaikainen märkä uni varallisuusveron poistamisesta; se poistettiin, kun kokoomus oli oppositiossa.

Mutta meillähän on vapaat vaalit; äänestäjän ei ole pakko äänestää tupu-hupu-lupu -puolueen edustajaa. Väitteet, ettei mikään kuitenkaan muutu eivät voi perustua MUTU-luuloa parempaan tietoon, koska ei ole kokeiltu hallitusvaihtoehtoa, jossa kaksi noista valtapuolueista on oppositiossa ja kolmas hallituksessa vähemmistöasemassa. Sellainen hallituskokoonpano on täysin äänestäjien päätettävissä; tarvitaan vain riittävästi sellaista hallituskokoonpanoa haluavia äänestäjiä.

Toisaalta, kunnallispolitiikassa ei ole hallitus-oppositio -jakoa. Hallituspaikat jaetaan puolueille valtuutettujen määrän mukaisessa suhteessa. Kunnallisessa päätöksenteossa usein myös ratkaistaan asiat yhden tai parin äänen enemmistöllä. Ei ole suinkaan merkityksetöntä, onko asiaa puolustavia valtuutettuja yksi enemmän tai vähemmän. Jyväskylän nykyinen kaupunginjohtajakin valittiin yhden äänen turvin. Niin ikään Keljonlahden suurvoimala olisi pysähtynyt alkuruutuunsa, jos Jyväskylän vihreät olisivat ymmärtäneet sekä oman ilmasto-ohjelmansa että asian, mistä päättivät.