Iltasanomat uutisoi huumepoliisin virkarikosepäilyjä tutkivan kihlakunnansyyttäjä Marianna Semin kertovan poliisin taholta saamistaan uhkauksista TV2:ssa  4.9.08 esitettävässä Silminnäkijä-ohjelmassa "Lain varjolla".
Keskusrikospoliisin päällikkö Rauno Ranta ei pidä mahdollisena, että poliisi uhkaisi syyttäjä-tutkinnanjohtajaa.
Sikäli Ranta on oikeassa, että tuollaisen ei ainakaan pitäisi olla mahdollista. Ei pitäisi olla mahdollista sekään, että kihlakunnansyyttäjä kohdistaisi noin vakavan väitteen perättömästi tai ilman varmuutta, että uhkaaja oli nimenomaan poliisi eikä vain poliisiksi esittäytynyt tuntematon.

Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että poliisin kollegiaalinen lojaalius ylittää reilusti mm. todistajan velvoitteet oikeudessa; valat eivät paljoa paina, kun poliisi antaa todistajalausuntoaan kollegansa tekemisistä.
Puhutaan "oman pesän likaamisesta", mutta menettely sisältää ajatuksen, että oman pesän likaaja ei olekaan lantaa lattialle levittävä, vaan se, joka kertoo, että täällä haisee. Toisaalta se kertoo myös sen, että lannan levittäminen omalle lattialle on tuolle kollegiolle ominaista.
Poliisin moraalista on syytä olla vakavasti huolissan.

Lisäys 3.9.08  Jo kesäluussa valtakunnansyyttäjälle uhkailustaan kertonut Semi selitti MTV:n haastattelussa julkisuuteen tuloaan, että katsoi vain median voivan auttaa häntä.
Lähtökohtaisesti poliisin ja syyttäjän pitäisi olla samalla puolella. Nyt kuitenkin jopa syyttäjä, jolla pitäisi olla koko oikeusjärjestelmän tuki takanaan, kokee sellaista turvallisuusuhkaa poliisin taholta, ettei usko järjestelmänkään voivan auttaa häntä.
Kuinka turvattomaksi ja yksinäiseksi tavallinen kansalainen tunteekaan itsensä joutuessaan poliisiin kuuluvan henkilön vastapuoleksi? Entä kenen puolella oikeusjärjestelmän ja erityisesti poliisin toimista tutkintaa johtavan syyttäjän voi uskoa olevan?

Lisäys 5.9.08  Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan tapaus näyttää liittyvän Semin toimeenpanemaan kotietsintään, jossa KRP:n kassakaapissa olevan asiakirjan saaminen estettiin poliisilain perusteella.
Rikoksen tutkijoilla, tutkinnanjohtaja mukaanlukien, on vaitiolovelvollisuus, joten kotietsinnässä ei lähtökohtaisestikaan voi tulla ilmi mitään, jonka voisi estää paljastumisen mahdollisten seurausten perusteella. Vielä erikoisempaa olisi, että ratkaisuvalta olisi tutkinnan kohteella tai häneen rinnastettavalla.
Kun nyt poliisi on kuitenkin estänyt kotietsinnän toimeenpanon, on ristiriita ratkaistava jotenkin. Itse olen taipuvainen uskomaan, että laillisen pakkokeinon estänyt poliisimies käytti virka-asemaansa väärin.