Vaalirahoituksen valvontaongelmat tuotiin esiin jo EU:n korruption vastaisen toimielimen GRECO:n viime joulukuussa julkaisemassa Suomea koskevassa maaraportissa. GRECO myös edellytti Suomelta toimenpiteitä epäkohtien korjaamiseksi ja asetti ensi vuoden kesäkuun takarajaksi niistä ilmoittamiselle.
GRECO:n tuleva maa-arviointi on kirjattu jo hallitusohjelmaan, jossa valmistauduttiin sen vuoksi tarvittavien toimien arvioimiseen. Hallituksen toimia perättiin myös eduskunnassa kirjallisella kysymyksellä KK 542/2007, johon antamassaan vastauksessa OM Tuija Brax ilmoitti hallituksen asettavan heti alkuvuodesta 2008 asiantuntijapainotteisen työryhmän selvittämään tarvittavia lakimuutoksia.
Kuitenkin vasta keskustan ryhmäpuheenjohtaja Timo Kallin TV-lausunnosta alkanut debatti sai vauhtia rattaisiin ja puolueet sopivat pikaisesti Lauri Tarastin johtaman työryhmän perustamisesta.

Onko nyt siis kaksi työryhmää; vaalirahoituskohun synnyttämä Tarastin työryhmä ja OM Braxin kirjallisessa kysymyksessä lupaama vuoden alussa nimetty?
Ei ole.
Braxin hallituksen nimissä lupaaman työryhmän asettaminen pitkittyi keskustan venkoiluun. Nyt esille tulleet yksityiskohdat antavat hyvän selityksen sille, miksi.

Eivät keskustan venkoilut tuohonkaan jääneet. Nyt erityisesti PM Matti Vanhanen haistattaa parlamentarismilla p****t kieltäytymällä eduskunnalle annettavasta selonteosta ja ilmoituksesta; välikysymysmenettely saa Vanhasen mukaan riittää. Myös samassa sopassa ryvettyneet kokoomus ja vihreät nyökyttelevät välikysymysvaihtoehdolle - ja pelkäävät omien housujensa tutkimista. Menettely alleviivaa Keskisuomalaisessa 1.6. julkaistussa kirjoituksessani "Suomessa ei ole parlamentarismia" esittämiäni perusteluja.

Menettelytavoissa on se oleellinen ero, että ilmoituksessa pääministeri takaa henkilökohtaisesti tiedon oikeellisuuden kaikilta osiltaan, selonteossa oikeellisuuden takaa koko hallitus. Takuut sisältävät myös sen, että on esitetty koko totuus, uusia paljastuksia ei enää myöhemmin tule.
Välikysymyksessä voidaan kysyä vain siitä, mitä jo tiedetään. Ja vaikka uutta tietoa ilmaantuisi välikysymyksen tekemisen ja siihen vastaamisenkin välillä, ei hallituksen tarvitse ottaa siihen kantaa.

Jupakan yhteydessä ilmaantui kaksi muutakin yllättävää tietoa: ministeriöllä ei vaalirahoituslain nojalla ole oikeutta tutkia niiden oikeellisuutta. Ne vain rekisteröidään ja julkaistaan. Ja tuohon tehtävään on Braxin mukaan palkattu oikeusministeriöön 3 työntekijää. Heidän tehtävänään on siis mapittaa ja julkaista n. 250 vaalirahoitusilmoitusta joka neljäs vuosi. Työn rasittavuudesta tuskin voidaan puhua.