Rakennussektori on päässyt viimeaikoina toistuvasti talousuutisiin rikospoliisin onnistuessa purkamaan useita kuittikaupalla rahoitettuja pimeän työn renkaita. Alaa yleisesti vaivaavan kuittikaupan torjumiseksi asiantuntijatyöryhmä ehdottaa käänteistä arvonlisäveroa, jossa pääurakoitsija vastaa ALV-tilityksistä ja aliurakat solmitaan ilman ALV:tä. Menetelmä on ollut käytössä mm. Ruotsissa, Saksassa ja Hollannissa.

Kuittikaupan hinnaksi valtiolle on arvioitu n. 130 miljoonaa ja pimeän urakoinnin kokonaistappiot vakuutusmaksuineen jopa 300 miljoonaa euroa vuodessa.
Kokoomus vastustaa muutosta, VVM Jyrki Kataisen mukaan siitä aiheutuisi yrityksille liikaa kuluja.
Ilmeisesti Katainen on oikeassa ainakin siltä osin, että aliurakoitsijoiden hintataso noussee kun mahdollisuudet veronkiertoon vähenevät; pääurakoitsijoiden kulut siis nousevat tuon veronkiertohyödyn menetyksen verran.

Vaikka käänteinen ALV ei itse kuittikauppaa kitkisikään ainakaan kaikilta osiltaan, jäisi valtion hyödyksi vähintään se osa, mikä nykyisin jätetään tilittämättä; tilitysvelvollinen aliurakoitsija tekee konkurssin jatkaakseen toisella nimellä, tai häviää muuten vaan jälkiä jättämättä. Korkeintaan löydetään joku varaton bulvaani, jolta rästiin jääneistä veroja ei saada perityksi.
Nykyisen lain mukaan pääurakoitsija maksaa ALV:n aliurakoitsijalle, ja saa vähentää omassa verotuksessaan tuon tilittämättä jääneenkin veron. Käänteisessä menetelmässä hän joutuisi tilittämään sen valtiolle, ei kadonneen yrityksen omistajalle.

Onkohan verotuksesta vastaava ministeri ymmärtänyt asemansa aivan oikein vastustaessaan tuollaisen rikoslaissakin sanktioidun menettelyn poistamiseen tähtääviä uudistuksia?