Timo Soini tiedusteli tämänpäiväisellä eduskunnan kyselytunnilla valtion Espooseen rakennettavalle nk. länsimetrolle lupaaman avustuksen määrää. Soinia kiinnosti, pitääkö silloisen Eero Heinäluoman lupaus kolmasosasta edelleen paikkansa, kun metron kustannukset ovat nykyisen arvion mukaan kasvaneet noin kaksinkertaiseksi, ja ovatko ne rahat pois perusradanpidosta tai maakuntien tiestön määrärahoista.
Liikenneministeri Anu Vehviläinen valisti Soinia, että ei valtio ole sitoutunut kuin kolmannekseen suunnittelukustannuksista, noin 15 miljoonaa euroa. Jos ministeri on oikeassa, niin Helsingin Sanomien 24.1.06 haastattelema silloinen valtiovarainministeri Eero Heinäluoma ylitti toimivaltansa lupaamalla metropäätöksen porkkanaksi kolmanneksen silloisen arvion mukaan 450 miljoonan euron rakentamiskustannuksista. Tuon 150 miljoonan euron lupauksen hän uudisti metrosta päätettäessä Espoon valtuustossa. Sekään ei olisi kuin vajaa viidennes hankkeen nykyisestä n. 800 miljoonan kustannusarviosta.

Mikä onkaan valtuuston päätösten sitovuus esimerkiksi tuossa Espoon metropäätöksessä? Jos valtuusto päätti n. 450 miljoonan euron hintaisen metron rakentamisesta valtiovallan lupaaman 150 miljoonan euron tuella, niin päättikö se samalla 800 miljoonan euron hintaisen metron rakentamisesta valtiovallan 15 miljoonan tuella?
Noin suuripiirteisesti budjettivaltaa käyttävän valtuuston sitoumuksia ei voitane tulkita. Vähintäänkin tulee arvioida, harhautettiinko valtuustoa tarkoituksellisesti vai ymmärtämättömyyttä. Ja kuka harhautti. Aihetta lienee arvioida myös, mikä on harhauttajan vastuu kustannusten yllättävästä(?) kasvusta.

Tapaus kiinnostaa minua erityisesti siksi, että myös Jyväskylään rakennettavan Keljonlahden suurvoimalan kustannukset ovat kohonneet oleellisesti siitä, mitä päätöstä esiteltäessä valtuutetuille kerrottiin. Poikkeama ei - onneksi - ole Espoon metron suuruusluokkaa, mutta eipä niiden maksajiakaan ole kuin murto-osa espoolaisista; jokseenkin samasta suuruusluokasta nokkaa kohti puhutaan, 1500-2000 euroa vauvasta vaariin.
Kustannusten lisäksi moni muukin Keljonkankaan voimalan ennakkotieto on ehtinyt muuttua oleellisesti, vaikka vasta kuoppaa Kaivetaan. Ilmeisesti voimalan päätöksen vaa'ankieliasemassa ratkaisseet vihreät viehättyivät 70%:n bio-polttoaineosuuteen. Tosin jo valtuustopäätöstä tehtäessä ainakin hanketta ajaneitten tiedossa oli, että tuo osuus ei toteudu; ympäristölupaa haettiin turpeen 100-65 %:n osuudelle. Vihreät eivät tosin ole havainneet sitä vieläkään.