Nokian ilmoitus Bochumin tehtaansa sulkemisesta on nostanut saksalaiset kapinaan. Stora Enson Kemijärven tehtaan tavoin tuokaan yksikkö ei ollut tappiollinen; Nokia vain laski saavansa muualta suuremman voiton.

Aluksi yksityiset kansalaiset ilmoittivat vastalauseensa Nokian(kin) harjoittamalle karavaanikapitalismille - kierretään ympäri maailmaa etsimässä kulloinkin parhaiten tuottavia alueita - spontaanissa kansanäänestyksessä; Nokian kännyköitä heitettiin menemään ja vakuutettiin, ettei enää kuunaan sellaiseen koskettaisikaan. Aikaisempi markkinajohtaja ja kuluttajien suosikki Nokia onkin tipahtanut suosiolistan jumbosijalle.
Nyt jopa Bonnin kaupunki on liittynyt kansallistalkoisiin ilmoittaen luopuvansa Nokian virkapuhelimista sitä mukaan kun niiden operaattorisopimukset päättyvät.

Viimeisten tilinpäätösten mukaan selväksi markkinajohtajaksi 40% osuudella noussen Nokian PR-osasto joutuu tekemään ylitöitä yhtiön imagon palauttamiseksi; jos sekään enää auttaa. Spekulatiivisia voittoja tuotantolaitosten siirroilla tavoitelleet Nokian johtajat painanevat mieleensä Pyrrhoksen sanat: "Vielä yksi tällainen voitto, niin olen hukassa."

En ole lainkaan pahoillani, vaikka kuluttajat ryhtyisivät laajemminkin äänestämään lompakollaan. Paljoa muita mekanismejähän heillä ei olekaan globaalin markkinatalouden kieroutumia vastaan - ainakaan Matti Vanhasen viherhome-hallituksen omaksuman omistajaohjauksen aikaan.