Hallitus sai jyvitettyä EU:n leikkaamat päästöoikeudet yrityksille; päästökaupan kortit on jaettu, huutokauppa alkakoon.
Suomen ekvivalenttiset CO2-päästöt vuonna 2006 olivat n. 80 miljoonaa tonnia. 20 euron keskihinnalla siitä kertyy yhteensä 1,6 miljardia euroa - joka vuosi. Siitä ei tarvitse vuolla kuin 1%:n viipale, niin Mikael Liliuskin tipahtaa tulotilastoissa alemmaksi. En ole aivan varma, kuka tuon rahan lopulta saa, mutta tiedän varmasti, kuka sen lopulta maksaa. Minun pääluvun mukainen osuuteni on runsaat 300 euroa vuodessa.

Äskettäin Fortum osti venäläiseltä TGC-1:ltä päästöoikeuksia 70 miljoonan euron edestä, siitä liikenee yhtiön omien päästöjen kattamiseen Suomessa 3-4 miljoonaa tonnia.
Siis venäläinen yhtiö sai riihikuivaa eurovaluuttaa 70 miljoonaa, Fortum oikeuden päästää CO2-kaasuja Suomen taivaalle. Ei Fortumilla kuitenkaan ole puuta, joka kasvaa rahaa, eikä omaa setelipainopainokonetta; tuon summan Fortum kaivaa suomalaisten asiakkaittensa taskusta.

Noin se maailma muuttuu, eskoseni. Kymmenisen vuotta siten kansallisen hypen nimi oli UMTS, nyt CO2. Tuolloin seurasimme kauhistuneina, kun Sonera hankki Kaj-Erik Relanderin johdolla miljardien arvosta poutailmaa Saksasta. Ja nuo summat sentään olivat vain sen aikaisia mummonmarkkoja.
Jos historia toistaa itseään, tulee CO2-krapula parin vuoden kuluttua.