PM Matti Vanhanen visioi Suomenmaa-lehdessä työsuhdematkalippujen käyttämistä vastaisuudessa osana palkankorotuksia. Nykyisin osana palkankorotusta annettava henkilökohtainen matkalippu voisi hänen mielestään olla vapaasti luovutettavissa tai vaikka myytävissä.
Vanhanen ei taida olla aivan niin vanha, että muistaisi omakohtaisesti kuinka meilläkin aikoinaan palkka maksettiin esimerkiksi ruokana; edelleen siitä käytetään nimitystä nälkäpalkka. Mutta hän oli jopa mukana politiikassa silloin, kun Neuvostoliito romahti. Sen jälkimainingeissa hyvin monen työntekijän palkka maksettiin yrityksen tuotteina. Vapaata markkinataloutta pääsi käytännössä opettelemaan kaupittelemalla niitä toreilla ja kujanvarsilla.

Vanhanen myöntää pyrkivänsä ehdotuksellaan ratkaisemaan pahenevia liikenneongelmia etenkin pääkaupunkiseudulla. Mutta kuinka sitä sovelletaan haja-asutusalueella, joilla ei useinkaan ole edes käytettävissä joukkoliikennettä, jonka matkalippuja jaettaisiin palkan osana?
Liikenneongelmat ovat oleellinen osa keskittämispolitiikkaa; metropolipolitiikaksihan sitä hallitusohjelmassa kutsutaan. Se ei ole sen vika, vaan ominaisuus. Aivan samoin kuin syrjäytymisongelmat.

Vanhanen alkaa huolestuttavasti muistuttamaan erästä toista Urho Kekkosen ajan poliitikkoa, Eino Uusitaloa. Häneltäkin opittiin kuulemaan "uusia avauksia", joita hän seuraavana päivä - UKK:n haukkujen jälkeen - selitti medialle: "minä ajattelin ihan itse."
Vanhasen visio julkaistiin Suomenmaan "kolmossivun" juttuna. En tiedä, onko sillä mitään yhteyttä Kauppalehden lanseeramaan "kolmossivun" kevennykseen. Samalla vakavuudella siihen pitänee kuitenkin suhtautua.