Hyvää Uutta Vuotta tasapuolisesti kaikille lukijoilleni, vaikka johan tuo alkaa olla loppua kohti tämäkin vuosi.

Vuoden vaihde toi useita helpotuksia tavallisillekin kansalaisia: opiskelijat saivat 15%:n korotuksen opintotukeensa - sitä piti odottaa runsaat 10 vuotta ja yhä elokuuhun saakka - ja tulorajatkin nousivat. Eläkeläiset saivat parhaimmillaan 55 euron korotuksen, mikä on huikean paljon enemmän kuin edellisen hallituksen aikana tullut 12 euroa, mutta perin vähän verrattuna vuoden vaihteen tuomiin korotuksiin mm. energiaveroihin. Ruuan hintakin on nousemassa 10-15 %, joten miinukselle menee eläkeläisten ostovoima tänäkin vuonna. Ruuan ALV-alennuksella alkaa olla jo kiire.

Perintöveron alarajoja nostettiin tuntuvasti, 20.000 euroon, puolisovähennys 60.000 ja alaikäisen rintaperillisen 40.000 euroon. Valtio on siis pyrkimässä entistä harvemmin osille tavallisten ihmisten jäämistöstä. Yritysten sukupolvenvaihdoksissa varallisuus arvostetaan enää 40%:iin verotusarvosta, mikä sekin on tervetullut helpotus yritystoimintaa jatkavalle, vaikka jättääkin tilaa keinotteluluontoiselle verosuunnittelulle.

Autokauppa on jo ennakkomyynnissä hyödyntänyt verotuksen tuntuvaa alentumista ja odottaa huomattavaa hankintabuumia ainakin alkuvuoden aikana. Ylimääräinen piikki autokauppaan syntyi, kun moni kiirehti hankkimaan päästöihin sidotun autoveron vuoksi kallistuvan suurikulutuksisen ökyauton ennen vuoden vaihdetta; säästö parhaimmillaan useita tuhansia euroja. Hyöty jäänee väliaikaiseksi, kun vuotuinen ajoneuvoverokin sidotaan päästöjen määrään.

Päästöjen kanssa kamppaillaan yleisemminkin tämän vuoden lisäksi seuraavinakin: EU on kiristämässä rajoituksia "tasapuolisesti", joten oman osuutensa jo kelvollisesti hoitaneen Suomen päästörajoja veistetään samalla kirveellä kuin hulvattomasti saastuttavien maiden pössäyksiä. Pienen maan vetoomukset energiatehokkuuden huomioimisesta ovat hyttysen ininää, kun toisessa vaakakupissa on suurten EU-maiden kivihiili-intressit. Superministeri Mauri Pekkarinen pelotteli sähkön bio-osuusvaatimusten uhkaavan jopa Suomen talouskasvua - tosin se on ollut jo useita vuosia huomattavasti EU:n keskitasoa korkeampi.

Suomen sotien jälkeinen nopea kehitys seisoi kahdella tukijalalla: metalli ja paperi. Molemmat murenevat nopeasti. Oleellista tuolle kehitykselle oli myös valtion suuri omistusosuus kansallisesti tärkeissä tuotannoissa. Sekin on murentunut nopeasti ja tämä hallitus kiihdyttää alasajoa entisestään.
Itse en ole yhtä vakuuttunut globaalin markkinatalouden kyvystä huomioida kansallisia etuja kuin Matti Vanhasen porvarihallitus. Voi käydä kuin entisellä likalla marjareissussa herrojen kanssa: herrat meni marjakori mukanaan, ja meni paljon muutakin.