Jyväskylässä ollaan toteuttamassa jo kymmeniä vuosia jatkunutta "eipäs-juupas-vihtahousut" -periaatteella jahkailtua kuntaliitosta Jyväskylän maalaiskunnan kanssa. Maalaiskuntaa markkinoidaan maan viimeisenä reikäleipäkuntana. Tosiasiassa - jos alassa pysytään - kyse on nakkisämpylästä, Jyväskylän kahden puolen olevasta Muuramen - Korpilahden suuntaan auki ja Laukaan puolella vain parin kilometrin "saranan" omaavasta kunnasta. Jyväskylästä puolestaan on tulossa koiranluukunta, kun muutoin erillään oleva Korpilahti yhdistetään kaupunkiin 2-3 kilometriä leveällä yhdyskäytävällä. Maalaiskunta on tulossa tuohon liitokseen kolmanneksi pyöräksi. Samalla Suur-Jyväskylästä itsestään tulee reikäleipäkunta; keskustaajamana liitoskeskusteluihin kielteisesti suhtautuva Muurame.
Tosin sekään reikäleipä ei olisi täydellinen; Jyväskylällä on emokunnasta erillinen filiaali, Säynätsalo, Muuramen ja Päijänteen välissä.

Kuntaliitoksen keskeisenä perusteluksi on esitetty päällekkäisyyksien purkaminen. Tuosta tavoitteesta on luovuttu ainakin johtajavalintojen osalta: uudelle kunnalle kaavaillaan peräti neljän kaupunginjohtajan organisaatiota. Ne purettavat päällekkäisyydet löytynevät suoritusportaasta - sitten kun liitoksesta on lopulliset päätökset tehty. Sitä ennen niiden julkistaminen saattaisi vaarantaa koko hankkeen hyväksymisen. Nyt syntipukeiksi valikoituivat luottamusmiehet; heidän määränsä putoaisi 1/4-osaan. Kuntalaisdemokratialle taitaa virkamiesvetoisessa hallintomallissa käydä samoin.

Jyväskylän kesto-ongelmaa - "kylä keskellä laajaa köyhää maakuntaa" - kuntarajojen poistaminen ei kuitenkaan ratkaise. Eivät yritykset sijoituspaikkapäätöksiä tai henkilörekrytointia tehdessään kuntarajoja tuijota, ne katsovat toiminta-aluettaan laajempina kokonaisuuksina. Kuntarajoilla ei ole merkitystä markkinoinnissakaan; ne eivät ole tullirajoja eikä niillä kysytä passia.
Jos/kun puhutaan Jyväskylästä maakunnan veturina, niin tosiasiallisesti se onkin imenyt resurssinsa ympäröivästä maakunnasta. Keski-Suomen seutukunnista vain Jyväskylä on kasvanut, muut seutukunnat ovat olleet menettäjiä. Tuolla tiellä ei voida loputtomiin jatkaa. Turha sen jälkeen on veturinkaan puhista ja puhkua, kun uutta polttoainetta omista vaunuista ei ole enää ottaa.
Ympäristökunnat tekevät melkoisen investoinnin lastensa hoitoon ja kouluttamiseen; sen tuotto saadaan aikanaan verotulojen muodossa. Tai saataisiin, jos Jyväskylä ei kahmisi niitä itselleen. Tuo subventio huomioiden ympäristökunnat ovat pärjänneet taloudellisesti tilastojakin paremmin, Jyväskylä saavana osapuolena paljon kuviteltuakin kehnommin.

"Heti-mulle-kaikki-tänne-nyt" -kiukuttelu on lopetettava ja ryhdyttävä tavoittelemaan yhteistä etuutta. Pitkässä juoksussa on Jyväskylänkin etu, että koko maakunta vaurastuu. Pelkillä imagokampajoilla sitä puutetta ei voi korvata. Resursseja on saatava maakunnan ulkopuolelta, eikä niiden tarvitse ainakaan kaikkien sijoittua Jyväskylään.
Jyväskylän kauppaliikkeet jo nykyisellään varmistavat, että varallisuus valuu maakunnan keskuskuntaan. Ei sillä ole suurtakaan merkitystä, mihin se varallisuus palkka- tai liiketuloina alun perin kulkeutui. Haittaa ei ole siitäkään, että raha tekee laajemmankin kierroksen maakunnan liike-elämässä ennen Jyväskylään päätymistään.
Las Vegas pystyy omalla selviytymisstrategiallaan toimimaan keskellä erämaatakin. Toisella strategialla se(kin) kuihtuisi nopeasti ympäristönsä kaltaiseksi. Las Vegasin mallia ei Jyväskylässä tavoiteltane, olisikohan se edes laillinen.