Stora-Enson tehtaitten sulkupäätöksestä on noussut lihava riita. Suurinta määräysvaltaa yhtiössä käyttävä valtio ei ainakaan PM Matti Vanhasen ja valtion omistajapolitiikasta vastaavan ministerin Jyri Häkämiehen mukaan omistaja ei voi puuttua yhtiön toimivan johdon tekemiin päätöksiin.
Jokainen yhtiö toteuttaa jotakin tavoitetta, eikä Stora-Enso muodosta siitä poikkeusta. Jo yhtiön pääomistaja ei sitä määrittele, tulee yhtiöstä itseohjautuva organisaatio. Jonkun määrittelemää tavoitetta se silloinkin toteuttaa. Kenen, ja mikähän se voisi olla?

Normaali käytäntö on, että jos yhtiön toimiva johto ei toimi pääomistajien tahdon mukaan, valitaan seuraavassa yhtiökokouksessa uusi miehitys yhtiön johtoon; "miehitys" on tuossa laajempi käsite ilman kannanottoa johtajien sukupuolesta. Tuota kutsutaan omistajaohjaukseksi.

Yhtiön johto on perustellut tehtaitten sulkemisia puun saannin turvaamisella ja tuontipuun vähentämisellä. Erityisesti on huomattava, että perustelut tulivat ratkaisevasti voimaan Venäjän puutullien myötä. Puun saatavuuden turvaamiseksi on esitetty muitakin ratkaisuja, joita ei ainakaan perustellusti ole väitetty mahdottomiksi. Todelliset syyt täytyy löytää muualta.
Ratkaisevaksi tekijäksi näyttää muodostuvan tuo hinta, ei saatavuus. Kun devalvaatio ei enää kuulu valtiovallan keinovalikoimaan, korvataan se nk. sisäisellä devalvaatiolla; puun hintaa leikataan kysyntää pienentämällä.
Tuolla perusteella asettuu valtiovallan haluttomuus käyttää Stora-Ensossa omistajan valtaa oikeaan konteksiinsa: yhtiö toteuttaa - tällä kertaa - valtiovallan haluamaa D-vitamiinia n 1.000 työpaikan voimalla. Vastuun se vierittää asettamiaan tavoitteita toteuttavalle yhtiön johdolle. Laskun maksavat kansalaiset.

Aika näyttää, miten kansalaiset käytävät omaa omistajaohjaustaan valtiovallan suuntaan.