Pasilan putkasta videoleikkeenä julkisuuteen levinnyt pahoinpitelytapaus on nostattanut kansalaisten niskavilloja: ei tällaista voi tapahtua Suomessa.
Poliisin ylijohto sai tietää käräjille edenneen vartijan syytteestä vasta aamun lehtiuutisista. Iltalehden haastattelema poliisin ylijohtaja Markku Salminen: ”Minua hämmästyttää, että joudun lukemaan tällaisia juttuja lehdestä 2000-luvun Suomessa,”

Jaan ylijohtajan hämmästyksen tarkoittipa hän poliisijohdon uutispimentoa tai uutista ylipäätään. En ilmeisestikään ole yhtä hämmästynyt kuin Salminen, sillä olen toistuvasti joutunut havaitsemaan, että poliisille kiusalliset tapahtumat pysähtyvät poliisimiehen lähimmän esimiehen pöydälle. Tutkintaan saakka ne eivät etene. Tutkintaan saakka ne eivät etene poliisijohdolle kantelemallakaan; mitkään dokumentit eivät anna aihetta mihinkään toimenpiteisiin.
Muistaako arvoisa poliisiylijohtaja ainoatakaan tapausta, jossa poliisijohto olisi määrännyt tutkinnan poliisimiestä vastaan käynnistettäväksi?
Kanteluita kyllä on toimitettu pilvin pimein. Mutta ehkäpä kansa on noin laajasti vainoharhaista, vai voidaanko määrien epäsuhteesta päätellä jotakin muuta, Markku Salminen?

Tuolle epäsuhdalle on kyllä olemassa luonnollinenkin(?) selitys: Kelvoton valvonta on tehnyt Suomen viranomaishallinnosta valehtelijoiden valtakunnan.
Valvova viranomainen luottaa asianomaisen viranhaltijan selvitykseen ehdottomana totuutena. Sille vastakkaista kertova vastapuoli julistetaan todellisia tapahtumia selvittämättä epäluotettavaksi: ”Ei anna aihetta toimenpiteisiin.” Noinhan se kaavamainen vastaus kuuluu, Markku Salminen, eikö kuulukin?
Kun vastapuoli virallisten dokumenttien avulla osoittaa, ettei virheestä epäillyn virkamiehen antama selvitys voi pitää paikkaansa – ristiriita dokumentteihin on selittämättömän suuri -, saa oikeuksiaan peräävä uuden vastauksen: ”Ei ole esitetty sellaista uutta, jonka vuoksi asia tulisi käsitellä uudelleen.”
Tarkoittanee, ettei virheestä epäillyn nk. ”luova totuuskäsitys” ole uutta valvojallekaan.
Markku Salminen, onko tuo myös teidän käsityksenne ”tehokkaasta valvonnasta”, vai oletteko vain kykenemätön toteuttamaan omaa valvontalinjaanne?

Olisikohan, Markku Salminen, valvojan aihetta ainakin yrittää selvittää todelliset tapahtumat silloin, kun vastapuolien näkemykset poikkeavat ratkaisevasti toisistaan. Nykyisellä ”ehdottoman luottamuksen” –menetelmällä näyttää tulevan toistuvasti lunta tupaan.
Tuo edellä sanottu tapahtuma voisi tuoreutensa vuoksi olla eräs sellainen: Putkan ”asiakasta” jouduttiin paikkailemaan, joten siitä on varmasti kirjattu jotakin nk. KIP-raporttiinkin. Jos historia toistaa itseään, on tuossa tapauksessa merkitty ”kiinniotetun vastustaneen voimallisesti kiinniottoa”. Videoleikkeen mukaan niin ei kuitenkaan näyttäisi tapahtuneen.
Toisaalta, tuollainen ”poliisin voimallinen vastustaminen” olisi syytäjälle kuuluva teko, mutta kiinniotetun sijasta käräjillä onkin vartija.
Poliisin osuuden tutkiminen vasta nyt asian julkisuuteen tulon jälkeen muistuttaa suuresti SUPO:n teletunnistetietojen tapausta. Myös ne laitettiin tutkintaan vasta sitten, kun KRP:n tutkija vihjasi SUPO:n laittomien asiakirjojen tulleen ilmi Sonera-jutun tutkinnassa.