Poukkoilu Supon kassakaappiin suljettujen Stasi-asiakirjojen osalta saa aina vain hurjempia käänteitä. Ei ole kauaakaan siitä, kun keskeiset päättäjät ratkaisivat ne asianosais- ja tutkijajulkisiksi. Siltä pohjalta niiden saamisesta Suomeen neuvoteltiin.
Sittemmin ilmeni, että ne olivat jo tuolloin Supon hallussa, se vain oli unohtanut mainita asiasta päättäjille. Julkisuuspäätöksen toimeenpanemisen sijaan Supo ja SM Anne Holmlund aloittivat saivartelun: asiakirjat ovat pääosiltaan niitä, joita tuo julkistamispäätös koski, mutta kun ne olivat saatu eri tavalla, kuin päättäjät olivat Supon informaatiopuutteen vuoksi tarkoittaneet, ei julkisuuspäätös koskenutkaan niitä. Supo sovelsi omaa tiukempaa linjaa: niitä ei näytetty edes tuomioistuimille.
Nyt salaamisesta ja kassakaappiin sulkemisesta päättäneet SUPO:n silloinen päällikkö pääsihteeri Seppo Tiitinen ja silloinen presidentti Mauno Koivisto ovat tarkistaneet kantaansa: listat voidaan julkistaa, koska salaamisesta on enemmän haittaa kuin julkistamisesta. Poliisin johto -. ilmeisesti Supon ohjeistamana - katsoo kuitenkin, että salaamisesta päättäneet ovat väärässä; salassapitoa on edelleen jatkettava.

Poliisijohdon linjaus on nähtävä oikeudessa meneillä olevaa Alpo Rusin vahingonkorvauskannetta vasten:
Lain mukaan osapuolien pitää riita-asioissa pysyä totuudessa. Supon ja sen asiamiehen Aarno Arvelan mukaan totuus on, että salassapito on Suomen kansainvälisten yhteyksien luottamuksellisuuden säilyttämiseksi välttämätöntä, niin välttämätöntä, että listoja ei voi näyttää edes asiaa selvittävälle tuomioistuimelle. Oikeushan voisi julistaa siltä osin oikeudenkäynnin salaiseksi kuten se on tehnyt Supon virkamiehiä kuullessaankin.

Salassapitoa listojen oikeudelle esittäminen ei loukkaisi. Todellisuudessa niiden julkistaminen on tuon totuusvelvoitteen vuoksi ongelmallinen:
Jos Alpo Rusin nimeä ei ole listoilla, niin selitykset tutkinnan tarpeellisuudesta ovat tyhjän päällä; ristiriita oikeudelle annettuihin selityksiin olisi ilmeinen. Lisäksi kansalaiset voivat oikeutetusti kysyä, mikä lista tuo oikein on, kun jopa Alpo Rusin nimi puuttuu.
Jos Alpo Rusin nimi on listalla, niin Supo ja Seppo Tiitinen ovat vähintäänkin selityksen velkaa, miksi tutkintaa ei aloitettu heti. Silloinhan mahdollinen rikoskaan ei ehkä olisi ollut vanhentunut. Selitystä kaivattaisiin myös Mauno Koivistolta. Erityisen kiinnostava olisi kuulla, miksi vakoiluepäilystä nimeltä mainitun henkilön palkkaamisesta presidentti Martti Ahtisaaren avustajaksi 1994 ei varoitettu edes presidenttiä.

Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Tässä tapauksessa rohkenen kuitenkin ennustaa, ettei noita listoja julkisteta ainakaan ennen kuin purkuoikeuskin tuossa Alpo Rusin vahingonkorvausoikeudenkäynnissä on umpeutunut. Sen jälkeen voidaankin selittää tapahtumia "silloisten tiedossa olleitten seikkojen" höpinällä.
Silloin tuskin kukaan muistaa huomauttaa, että nuo "silloiset tiedot" olivat valtion asianosaisena riita-asian oikeudenkäynnissä antamia perättömiä väitteitä.