Stasi-sopan keittelyyn ilmoittautuu uusia kokkeja kun myös eduskunnan puhemies Sauli Niinistö julkisti kantansa. Hän pitää niiden panttaamista virheenä. MTV:n uutiset siteerasi Niinistöä: "Olen ollut tämän vuosia velloneen keskustelun alusta asti sitä mieltä, että kansakunnalla on oikeus tietää historiansa, myöskin siltä osin kuin se ei ole erityisen kunniakas,"
Avoimuutta tukevan kantansa on julkistanut myös Timo Soini, joka arveli julkistaminen tuovan ja luovan varmasti mielipahaa, jonkin ylilyönninkin, mutta "julkistamatta jättäminen syö koko järjestelmämme uskottavuuden".
Niinistön ja Soinin kannalla näyttää olevan myös ex-UM Erkki Tuomioja, joka neuvoi Serbiaa samasta aiheesta voimakkain sanakääntein mm. toteamalla, "ettei siitä voi tulla oikeaa demokratiaa ennen kuin se on selvittänyt avoimesti lähihistoriansa pimeimmätkin jaksot." Suomen lähihistorian selvittämisen tarvetta en ole huomannut Tuomiojan erikseen kommentoivan, mutta uskoisin hänen pysyvän kannanotossaan myös Suomen kohdalla.

Stasi.keiton kokeista täysin päinvastaisella kannalla on ex-puhemies Paavo Lipponen. Kannanotto jatkaa Lipposelta tuttua argumentointilinjaa, jota eräs kuvaus viime lokakuisen blogimerkintäni lisäyksessä.
Lipposella näyttää kello pysähtyneen suljetun yhteiskuntajärjestelmän aikakauteen. Tuossa Lipposen yhteiskunnassa kansalaisilla ei ole oikeutta arvioida - eikä varsinkaan arvostella - poliitikkojen tekemisiä ja sen varmistamiseksi kansalaisille ei tule antaa tietoakaan heidän tekemisistään. Lipposella lienee itsellään liian paljon pelissä? Ainakin siihen suuntaan viittaisi Iltasanomien kommentti: "Paavo Lipponen oli itse 1970-luvun alussa Sdp:n kansainvälinen sihteeri, jonka aikana puolue loi DDR-suhteet." Alpo Rusi puolestaan on omien tutkimustensa perusteella päätellyt Stasin antaneen Lipposelle peitenimen "Mungo".

Toivon Lipposen lyöneen tällä(kin) kerralla kirveensä kiveen. Olen toistuvasti ihmetellyt, kuinka poliittiset toimijat voisivat odottaa saati vaatia yksilönsuojaa poliittisia toimiaan vastaan. Salassapidon vaatiminen voidaan tulkita vain niin, että on tullut tehdyksi sellaista, mistä vaatija itsekään ei ole kovin ylpeä. Perättömien tietojen salaamisvaatimukset osuvat omaan nilkkaan, koska ne vain ylläpitävät aiheettomia epäilyjä. Luontevampaa olisi asioitten avoin selvittämien, jolloin myös perättömyydet tulisivat vääjäämättömästi ilmi. aiheettomasti epäillyn olisi siis rationaalisempaa vaatia selvitystä, vain syyllisiksi itsensä tuntevat turvautuvat salailuun.

Kokkien keskinäisen kiistan lisäksi myös keiton aineksista näyttää olevan vielä erimielisyyttä. Eräiden selitysten mukaan nuo Tiitisen listat sisältävät "ulkomaisen tiedustelupalvelun" "tarkkailemia henkilöitä" ja "tarkkailusta ilmoitettiin suomalaisille". Ei voitane ajatella, että tuo "ulkomainen tiedustelupalvelu" lähetti listan sellaisella reunaehdolla, että noita henkilöitä ja heidän tekemisiään ei ole syytä repostella Suomessa, eikä varsinkaan julkisesti tuomita mahdollisista tekemisistään. Tuollainen kuitenkin näyttää olevan poliisijohdon ja Supon käsitys listojen luonteesta. Jos luottamuksellisuus kuitenkin edellyttää salassapidon jatkumista, niin se tarkoittanee, että henkilöt ovat edelleen tuon "ulkomaisen tiedustelupalvelun" tarkkailtavana. Epäily heidän vakoilutoimintansa jatkumisesta on edelleen ajankohtainen?