Jupakka Supon hallussa olevien Stasi-asiakirjojen salailusta nousi uusiin sfääreihin, kun Aamulehti uutisoi sisäministeri Ville Itälän ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan päättäneen USA:sta Saksaan luovutettavien nk. Rosenholtz-asikirjojen julkisuudesta, "että Saksan on sallittava Suomen viranomaisille, tutkijoille ja asianosaisille Suomen kansalaisille pääsy arkistotietoihin."
Lehden mukaan Supo hankki asiakirjat USA:sta, mutta ei toimittanut niitä Saksaan, ja kieltäytyy antamasta niitä tuomioistuimellekaan.
Itälä ja Tuomioja kiistävät tuon päätöksen myöhemmän kumoamisen.

Nyt sisäministeri Anne Holmlund nousi puolustamaan Supoa vakuuttaen, ettei sillä ole hallussa julkisiksi määrättyjä asiakirjoja.
"Sen sijaan suojelupoliisin muuta kautta haltuunsa saamien Stasia koskevien tietojen ja asiakirjojen julkisuus ratkaistaan Holmlundin mukaan yksinomaan aineiston luovuttajan asettamien ehtojen ja Suomen lainsäädännön perusteella", kertoo Iltalehti.

Mutta siitähän juuri kyse onkin, ministeri Holmlund. Supo ei hankkinut edelleen Saksaan toimitettavaksi, ja sen ehdoksi asetetun julkisuuspäätöksen mukaisia asiakirjoja. Se hankki "muuta kautta" asiakirjoja, joita ei toimitettu Saksaan. Samasta aineistoista kuitenkin on kyse.
Hieman epäselvää on, onko Holmlund höplötetty vai höplöttäjä. Olen taipuvainen kallistumaan ensiksi mainittuun vaihtoehtoon.

Supon kiemurtelu noiden asiakirjojen kanssa sai jo koomisia piirteitä jo kun Seppo Nevala pakoili ulkoasianvaliokuntaa, joka halusi kuulla Nevalaa itseään noista asiakirjoista. Valehdella ei voinut, eikä totuuttakaan kertoa. Ja kun vastaamasta kieltäytyminenkin oli mahdotonta, jäi jäljelle vain kuulemisen pakoilu. Sitä varten Nevala hankki lääkärin lausunnon, jonka mukaan hän on pysyvästi liian sairas osallistumaan tuollaisen kuulemistilaisuuteen.
Jo tuolloin ihmettelin, kuinka noin sairas mies voi johtaa noin merkittävää kansallisesta turvallisuudesta vastaavaa instituutiota.
Ihmettelen edelleen.