Helsingin pyrkimyksestä vallata osa Sipoosta on tulossa hallintokulttuuriimme laajemminkin vaikuttava periaatekysymys: ovatko helsinkiläisinä valtuutettuina alueliitosta hakeneet jäävejä ratkaisemaan ministereinä hallituksessa Helsingin alueliitoshakemuksen. Polttopisteessä ovat kuntaministeri Mari Kiviniemi, asuntoministeri Jan Vapaavuori, oikeusministeri Tuija Brax ja opetusministeri Sari Sarkomaa. Ensimmäinen puheenvuoro on vt. oikeuskansleri Jaakko Jonkalla ja viimeisen sanan sanonee korkein hallinto-oikeus.
Jääviyssäännöksillä pyritään parantamaan hallinnon luotettavuutta. Päätöksen puolueettomuutta sopii ainakin perustellusti epäillä, jos esimerkiksi hakemuksen tai valituksen tekijä saa itse myös ratkaista se kohtalon. Puhumattakaan siitä, että hänelle itselleen tai lähipiirilleen koituisi etuutta asiassa.

Tuomioistuinten tuomarit ovat jäävejä, jos he tai lähipiirinsä ovat jutussa asianosaisia tai heille on kertymässä etuutta asiassa. He ovat jäävejä myös silloin, kun ovat käsitelleet asiaa aiemmin toisessa tuomioistuimessa, millä tarkoitetaan oikeuspaikan lisäksi myös toista istuntoa. Jälkimmäisellä pyritään estämään tuomarin sitoutumista aiempaan ratkaisuunsa. Merkitys korostuu valitusmenettelyssä, joka käytännössä vesittyisi, jos asian ratkaissut ratkaisisi myös päätöksestä tehdyn valituksen.
Ministerit vannovat tuomarinvalan, joten kohtuudella heitä koskevat myös samat säädökset jääviydenkin osalta. Sitä ei vain ole kovinkaan laajasti sovellettu; jatkossa normisto selkiytynee ainakin tuolta osin. Keskustelu kuitenkin jatkunee niin normin oikeellisuudesta kuin sen mahdollisesta laajentumisestakin muihin kollegioihin.

Ainakin jääviysnormiston laajemmalla tulkinnalla vältettäisiin demokratian suurin paradoksi:
Kaverukset Jussi, Kalle ja Ville lähtevät retkelle ja jokaisella on mukanaan pullo limsaa. Ensimmäisellä taukopaikalla päätetään äänin 2 - 1, että ensin juodaan Jussin pullo. Seuraavalla taukopaikalla päätetään jälleen äänin 2 - 1, että siitä lähtien jokainen juo omasta pullostaan.
Mutta poistuuko ongelma sillä, että kaverukset istuttavat päättäjiksi parhaat kaverinsa, joita ovat nk. "tiukoin sanakääntein" ohjeistaneet soveliaasta äänestyskäyttäytymisestä?
Julkishallinnossa "parhaan kaverin" paikalle voi sovitella puoluekollegaa, jonka (poliittiseen) uraan päätöksen teettäjä pystyy vaikuttamaan.