Uudet ministerit, etenkin kokoomuslaiset, ovat joukolla tarttuneet toimeen hakien reviirirajoja.
Puheenjohtaja valtiovarainministeri Jyrki Katainen vaatii keskusteltavaksi presidentin roolin EU-huippukokouksissa. Sinänsä ei ollut yllättävää, että nimenomaan kokoomusta hiertää presidentin rooli ulkopolitiikan johtajana ja Tarja Halosen halu käyttää tuota perustuslaissa säädettyä valtaansa. "Hallitus on se, joka valmistelee, osallistuu ja kantaa vastuun", tähdentää Katainen ja on huolissaan siitä, että Halonen osallistuessaan huippukokouksiin syrjäyttää ulkoministeri Ilkka Kanervan. Katainen viitoitti yleisemminkin ulkopolitiikan linjaa, jota kuulemma "hoidetaan vain virallisten diplomaattisuhteiden kautta".
Kanerva nyökytellee hyväksyvästi?

Kanerva puolestaan vaati asehankintavarojen palauttamista valtion budjettiin. Vastaavatkohan ministereitten nimikkeet heidän tehtävänkuvauksiaan, vai pyrkikö Kanerva puolustusministeri Jyri Häkämiehen reviirille? Ja mitä Häkämies siihen sanoo?
Toivottavasti Kanervan kommentti ei tarkoita ainakaan sitä, että ulkopolitiikan hoitoon "virallisten diplomaattisuhteiden" kautta oltaisiin ottamassa uusi sapelidiplomatiaksikin kutsuttu ulottuvuus.

Liikenne- ja viestintäministeri Suvi Lindén sentään pysyi omalla tontillaan nostaessaan pöydälle TV-lupamaksusta luopumisen. Pontimeksi Lindén esitti mm. kännykkä- ja netti-TV:n hämärtämän rajanvedon, jossa "maksu ei voi olla televisioon sidottu".

Työministeri Tarja Cronbergia tuntuu harmittavan työvoima-asioitten siirtäminen kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkariselle. TV-uutisten haastattelema Cronberg povasikin "kulttuurien törmäystä" tehtäviä yhdistettäessä. Kun vielä maahanmuutto- ja työlupa-asiat siirrettiin maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsille ja toimeentuloasiatkin hoitaa sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä, jää Cronbegin tehtäväjaossa määritelty "muut työministeriön toimialaan kuuluvat asiat" lähinnä ministerititteliksi.

Mutta jääneehän Cronbergille enemmän aikaa kapinoida hallituksen enemmistöä vastaan ydinvoiman lisäämisessä ja vesilain avaamisessa. Eikä ruuan ALV:n alentaminenkaan vihreille ainakaan mieluista nieltävää liene.

Hallituksen alkutaival muistuttaa suuresti lehmien pääsyä kevätlaitumille. Jos ministerit jatkossakin pyrkivät hämmentelemään toistensa soppaa, on lopputuloskin mitä ilmeisimmin kansanviisaudesta tunnettu. Kun yhtälöön lisätään vielä hallitusohjelmassa yksimielisyyttä vaille jääneiden kohtien jättäminen hallituksessa riideltäviksi, ei Matti Vanhasen II hallituksen taival tule olemaan ruusuilla tanssimista, pikemminkin mutapainia sinileväpuurossa.
Raikuvimmat aplodit ja hurraa-huudot kuultaneen opposition suunnalta.