Hallituksen ensimmäisiä konkreettisia toimia - ehkä peräti ensimmäinen - on puoluetuen korottaminen 90.000 euroon/kansanedustaja. Rutakka 44%:n korotus nykyiseen viitoittanee myös alkavan TUPO-kierroksen tavoiteasettelua. Hallitusohjelmassa esitetyssä kustannusvaikutuksessa on eräänlaisena reunahuomautuksena kerrottu, että vuoden 2007 kustannustasossa on huomioitu erillinen eduskuntavaaliavustus. Siitä siis tehdään jokavuotinen, olipa vaalit tai ei. Puoluetuki nousee vielä senkin yli 2 778 000 euroa, vaikka korotus maksetaankin vasta 1.7. alkaen. Vuonna 2008 kasvua tulee lisää vielä 3 100 000 euroa tuohon kasvaneeseenkin summaan.
Puolueiden oman palkankorotuksen lisäksi myös lehdistötuki nousee; sen kustannusvaikutus nykytasoon verrattuna 4 236 000 euroa lisää.

Vaalilupauksen rikkomisesta ei kai kuitenkaan voitane puhua. Eiväthän puolueet itse puhuneet ennen vaaleja puoluetuen korottamisesta mitään. Keskustan talousongelmat presidentinvaalien ennätysmäisen budjetin sulattelemisessa olivat tiedossa, mutta SDP:n ongelmat ilmenivät vasta vaalien jälkeen. Vaalitappion myötä menetetyt tukieurot antoivat aiheen varoittaa puoluetoimistonsa henkilökunnan lomauttamisesta; 8:n paikan menetys teki n. 16% loven tukituloihin. Nyt - puoluetuen korottamisen vuoksi - tuo lomautusuhka voitiin peruuttaa.
Kansalaiset sen sijaan näyttivät ymmärtäneen, että puolueet ja kansanedustajat kohentavat ensisijaisesti omia tulojaan. Se odotus siis toteutuu, vaikkei sitä kukaan varsinaisesti luvannutkaan.
Toteuttiko ennustus itseään, vai oliko kansalaisten käsitys vain oman edun tavoittelusta sittenkin oikea?
Kummin tahansa, tuollainen röyhkeys ei ole ainakaan omiaan parantamaan kansalaisten luottamusta poliitikoihin - tuskin parantamaan äänestysaktiivisuuttakaan tulevissa vaaleissa.