Mediapäivillä puhunut Osmo Soininvaara patisteli lehdistöä tarttumaan ärhäkämmin politiikan sisältöön ja paljastamaan tyhjät lupaukset ja väärien tietojen levittäjät. Otsikoksi Soininvaara ehdotti "viikon limboa". Koska bloggaaminen ei ole päätyöni, en näe noin taajaa puuttumista omalta kohdaltani mahdolliseksi, vaikka aiheista tuskin tulisi olemaan niukkuutta. Sen sijaan kuukauden limbon julkistaminen tuntuu kohtuulliselta. Toivon, ettei Soininvaara pahastu esittämänsä idean omavaltaisesta muokkaamisesta.

Ensimmäinen limbo kuuluu ehdottomasti ja itseoikeutetusti ulkopolitiikkamme johdolle.
Aamulehden ja Turun Sanomien paljastuksen mukaan Suomen ja Ruotsin välisestä puolustuspoliittisesta yhteistyöstä NATO:n NRF-joukkojen kanssa sovittiin tammikuussa Königstedtin kartanossa pidetyssä kokouksessa. UM Erkki Tuomiojan vahingossa(?) paljastama suunnitelma ammuttiin tuoreeltaan alas PM Matti Vanhasen kommentilla, jossa hän kuvasi hanketta "Tuomiojan visioinneiksi" ja vakuutti, ettei asiasta oltu keskusteltu Suomen hallituksessa.
Kokouksen tuloksista ei juurikaan hiiskuttu julkisuuteen ja Tuomiojakin selitti lausuntoaan, että "vastasi kun kysyttiin". Hiljaisuuden ymmärtää nyt julkitulleen sopimuksen vuoksi. Olihan YLE:n uutisten Ruotsissa ja Suomessa tekemän kansalaiskyselyn mukaan hankkeella laaja vastustus molemmissa maissa - ja Suomessa juuri vaalit tulossa.

Jos Vanhasen vakuutus, ettei asiaa oltu käsitelty hallituksessa pitää paikkansa, niin kenen päätöksellä puolustusyhteistyöstä sitten päätettiin? Ainakaan Tuomioja ei katso päättäneensä yhtään mistään - ainakaan tuossa kokouksessa.
PM Vanhanen näyttää päättävän ensimmäisen kautensa samaan, millä edeltäjänsä Anneli Jäätteenmäki aloitti: "tuo sopimus tuli minulle yllättäen ja pyytämättä".

Lisäys:  Ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon menettely toi deja-vu -tunteen, joten tarkastin aiemmat blogimerkintäni. Tämän episodin yhdenmukaisuus NRF-joukkoihin tammikuulta 2006 on hämmentävä. Kaksipäisen johtojärjestelmän suurin ongelma näyttää olevan, että osapuolet uskovat istuvansa "kaikissa niissä pöydissä, joissa päätöksiä tehdään", mutta ovat todellisuudessa ulkona kuin lintulauta. Asiat vain tapahtuvat ilman kenenkään tekemiä päätöksiä. Myös yhdenmukaisuus nk. Hiihtoliitto-malliin on hämmästyttävä: "Mitään ei tunnusteta ennen kuin syyllinen löytyy."