SDP asetti työryhmän selvittämään puolueen vaalitappion syitä. Antti Kalliomäen valitsemista ryhmän johtoon perustellaan sillä, ettei hän ollut laatimassa puolueen vaaliohjelmaa.
Kamppailun keulakuva Eero Heinäluoma ei - SAK:n kampanjan kompurointiin viitaten - kuulemma halua etsiä syitä toisista; peiliä sen sijaan kuulemma tarvittaisiin. Epäilemättä arvio on ainakin oikean suuntainen, kun Heinäluoman oma kannatus pääministeriehdokkaaksi oli selvästi puolueen kannatusta pienempi. Heinäluoma taisi tietoisesti tai tietämättään osoittaa Kalliomäelle suunnan, mistä syyllinen pitäisi löytää?
Toivottavasti Kalliomäen työryhmän selvitys aikanaan myös julkaistaan. Aiempien kokemusten perusteella arvelen sen noudattavan tuttua projekti-kaavaa. Sen vaiheethan ovat 1) valtava innostus, 2) kauhea kaaos, 3) vahinkojen minimoiminen, 4) syyttömien rankaiseminen ja 5) projektiin osallistumattomien palkitseminen.

Myös Erkki Tuomioja perää nettipäiväkirjassaan perusteellista ja itsekriittistä analyysia siitä, miksi puolueen ajatukset ovat suosittuja samalla kun puoluetta kuitenkin hyljeksitään. Punainen lanka näyttää kadonneen Erkiltäkin. Viimeisiä päiviään istuva punamultahallitushan on toteuttanut kokoomuslaisempaa politiikkaa kuin oppositioon jäänyt/jätetty kokoomus oli vaatinut. Tai ehkä se onkin nyky-SDP:n poliittinen ajatus, jota äänestäjät Erkin mielestä suosivat. Erkki tuskin kuitenkaan halusi sanoa, että puolue on itsetarkoitus ja riippumaton sen harjoittaman politiikan linjasta.
Erkki näyttää sentään tunnistaneen puheiden ja tekojen välisen ristiriidan.

Nyt ainakin kansalaiskeskustelussa voimakkaasti esiin tullut pettymys suurituloisia suosineeseen sekä vähempiosaisia ja pienituloisia hyljeksineeseen politiikkaan kanavoitui kokoomuksen äänestämiseen. Ehkä ratkaisun takana on ajatus, että tuleva porvarihallitus ajaa vuorostaan sosiaalisempaa politiikkaa kuin edelliset 12 vuotta maata johtaneet sdp-hallitukset.
Mielenkiintoinen logiikka. Jäänkin epäilevänä odottamaan, toteutuuko odotus.