Nyt on äänestäjien vuoro julistaa "tuomionsa", ja siihen kaikki tyytyköön.
Odotan huomista ja ääntenlaskentaa levollisin mielin. Vanhastaan tiedän hyväksi pääaluseksi sen, että tietää ja tuntee tehneensä, mitä "ihminen, insinööri ja pappi vain voi". Lopputuloksesta, silloinkaan kun se ei ole mieluisa, ei voi moittia itseään.
Odotan huomista levollisena senkin vuoksi, että äänestäjiltä saatu palaute on ollut lähes yksinomaan myönteistä ja myönteisyys on vain kasvanut kampanjan aikana. Äänestäjät ovat myös käyneet vaalitilaisuuksissamme vilkkaasti, kysymässä kantojamme heille tärkeisiin asioihin ja kertomassa omista kokemuksistaan. Perussuomalaisena ei ole tarvinnut piilotella heiluvia korvia, vaan on saanut puhua siitä, mitä aidosti on puolustanut ja puolustaa vastakin; millä tahansa foorumilla ja ketä tahansa vastaan.

Kampanja sai kuukausi sitten uuden luonteen, kun vaalitilaisuuksien kävijämäärä loikkasi ennakoitua paljon suuremmaksi; materiaalia on joutunut - tai tässä tapauksessa päässyt - täydentämään jopa kesken tilaisuuden. Varautuminen suurempaankin kävijämäärään osoittautui toistuvasti alimitoitetuksi.
Myönteistä oli myös se, että parin viimeisen viikon tilaisuuksissa ei enää niinkään kyselty kantoja; Perussuomalaisten tavoitteet jo tunnettiin, vaan lähinnä evästettiin ehdokkaita tulevaa tehtävää varten ja haluttiin varmistaa, että noiden tavoitteiden eteen todella tehdään myös työtä.

Kun päätin asettua ehdokkaaksi, en osannut arvioida tulevaa äänimäärääni edes suunnilleen. Viiteryhmäni keskeisistä tehtävistäni on tyypillisesti ympäri Suomea, Keski-Suomesta heitä tunsin nimeltä vain pienehkön joukon. Lähtökohdakseni muotoutui "mitä tahansa; 50, 500, 5000". Tuosta alimmasta arviosta olin valmis luopumaan jo ennen vuoden vaihdetta. Samoihin aikoihin alkoi palautteen perusteella käydä ilmeiseksi, että Keski-Suomesta oli lupa odottaa eduskuntapaikkaakin; Timo Soinin presidenttikampanjan noste oli edelleen voimakas. Silloin moni äänesti ensimmäisen kerran Perussuomalaisia, ja huomasi, ettei siihen "kuollutkaan". Päin vastoin, oman ehdokkaan tekemisiä seurattiin aiempaakin tarkemmin, ja havaittiin hyväksi. Timo Soinin yli 6.000 ääntä nostivat Perussuomalaiset eduskunnan portaalle myös Keski-Suomessa. Se kannatus tuntuu ja kuuluu edelleen kasvaneen.
Vastaavia terveisiä on kuulunut myös muista piireistä. Eino Poutiaisen "roknoosi voitto" näyttää toistuvan; gallupit lupaavat "vain" 2,5 % kannatusta, mutta terveiset kentältä kertovat aivan muuta. Pohjois-Karjalassa poliisi jopa joutui ohjaamaan liikennettä, kun Urpo Leppästä tapaamaan tullut yleisö tukki kadun.
Toisaalta tuo 2,5 % on n. 1,5-kertainen presidentinvaaleja edeltäneisiin gallupeihin verrattuna. Suoralla kertoimella tuokin kasvu nostaisi edustajamme eduskuntaan. Perussuomalaiset eivät ole toto-termeillä "musta hevonen", vaan selvä voittajaehdokas näissä vaaleissa.
Omalta kohdaltani mieltä ylentävintä on ollut havaita nimeni ilmaantumisen "katugallupeihin" jopa kestosuosikiksi. Se kertoo, että työni ei ole ollut turhaa. 
Kaiken kaikkiaan kampajani ja ihmisten tapaaminen on ollut kokemus, jota ilman en olisi halukas jäämään, vaikka saisin valita uudelleen.