Vaalien alla laskeskellaan hukkaan meneviä ääniä, vaalien jälkeen aiheeseen ei enää juurikaan palata. Äkkiseltään marssijärjestys vaikuttaa oudolta. Mutta se asettuu oikeaan konteksiinsa pyrkimyksellä vaikuttaa äänestäjiin, ja nimenomaan pyrkimyksellä saada toiset luopumaan jonkun ehdokkaan äänestämisestä. "Ei kannata äänestää tätä tai tuota, kun ääni menee hukkaan."
Jos ääni lasketaan hukkaan menneeksi silloin, kun äänestetty ehdokas ei tule valituksi, niin äänestys muuttuu raviradoilta paremminkin tunnetuksi voittajaveikkaukseksi, jossa ehdokkaan kannattamien asioiden sijasta arvioidaan maaliintulojärjestystä. Mutta mitä voittajaa veikannut saa palkinnoksi oikeasta arvauksestaan? Itselleen tärkeitä asioita ajavan vai niitä vastaan toimivan edustajan? Jos jälkimmäisen, niin "palkinto" onkin todellisuudessa neljä vuotta kestävä riesa.

"Hukkaan menneitä" ääniä voi laskea monellakin tavalla. Yhdellä laskutavalla pelkästään kokoomukselle Keski-Suomessa annetuista äänistä meni lähes 11.600 "hukkaan". Kokoomus sai 21.008 äänellä yhden paikan. Sen se olisi saanut vielä 9.412 äänelläkin. Kokoomusta äänestäneistäkin 14.875 veikkasi "väärää hevosta"; heidän äänestämänsä ehdokas ei tullut valituksi. N. 30%:n osumatarkkuus ei ole kehumisen arvoinen raviradallakaan; sillä pysynee suurin piirtein omillaan.
Keski-Suomesta meni myös runsaat 69.000 ääntä "hukkaan" siksi, että ne jätettiin antamatta. Niillä olisi voitu vaikuttaa oleellisesti vaalin tulokseen - jo vajaa promille, n. 60, niistä olisi vaikuttanut Keski-Suomen paikkojen jakaantumiseenkin. Mutta kun niitä ei lasketa, eivät ne vaikuta senkään vertaa kuin nuo kokoomukselle annetut 11.600 "hukka"ääntä. Nuo sentään ovat mukana nostamassa kokoomuksen vaalien suurimmaksi voittajaksi; sen syrjäyttäminen hallituksesta on poliittisesti varsin vaikeaa.
Viidesosa Keski-Suomessa antamatta jätetyistä äänistä olisi heilutellut hallituksen muodostamistakin, mutta se tilaisuus jäi käyttämättä.