Sanomat24.fi -nettilehti:
"Opintotukea peritään tänä vuonna korotettuna takaisin kaikkiaan 38 000 opiskelijalta. Takaisin perittävä summa nousee nyt yli 42 miljoonaan euroon. Keskimäärin yksi opiskelija joutuu maksamaan takaisin reilut 1 100 euroa."

Maksajien määrä ylittää jo ikäluokastaan ylioppilaiksi kirjoittaneiden määrän. Ja summakin lähentelee opintotuen 15%:n korotukseen tarvittavaa 70 miljoonaa.
Nk. ikiopiskelijoita tuossa joukossa ei juurikaan voi olla, koska opintotuen saannin ehtona on opintosuoritusten kertyminen. Lukumäärä ei selity myöskään opintojen päättyessä alkaneitten työsuhteiden määrällä, vaan joukossa on suuri osa opintojensa ohella työtä tehneitä, joiden kuukausittaiset ansiot ylittävät tulorajat, jotka nekin on jäädetty lähes 10 vuoden takaiselle tasolle.
1990-luvulle jäädytetyn opintotuen lisäksi pikaista tarkistamista vaatisivat siis myös tulorajat. Jos niitä joudutaan priorisoimaan, kallistun opintotuen puolelle. Vain tulorajoja korottumalla lähetettäisiin opiskelijoille viesti "menkää töihin!"
En usko, että se olisi hyvä vaihtoehto.

Opiskelijoiden päätehtävä ainakin pitäisi olla opiskelu, eikä yhteiskunnan etukaan puoltaisi opintojen pitkittymistä sen ohella työskentelemisen vuoksi. Opintojen pitkittyminen lyhentää myös työhistoriaa ja vaikuttaa sitä kautta eläkekertymäänkin.
Opiskelu on nähtävä myös yhteiskunnan sijoituksena, joka palautuu vientituloja tuottavana osaamisena sekä verotuloina. Sitä taustaa vasten opiskelijoiden kurjistaminen viime vuosituhannen tasolla olevilla tulorajoilla ja opintotuilla on jo nk. "ansiotonta arvonnousua", suomeksi sanottuna riistoa. Mutta mihin tarkoitukseen? Yhteiskunnan palveluihin niitä "säästöjä" ei ole käytetty, ei myöskään opiskelijoitakin heikommassa asemassa olevien hyväksi. Ne ovat menneet suurituloisten ja yleensä suurpääomaa edustavien piirien yltäkylläisyyden lisäämiseen.
Ehkä se tuokin on sitä SDP-läistä uus-sosiaalisuutta ja kokoomuksen peräänkuuluttamaa vastuullista markkinataloutta.