Vanhusten yksinäisyyttä ja sen seurauksia pääkaupunkiseudulla selvittänyt HelsinkiMissio päätyi hätkähdyttävään tulokseen: joka toinen päivä joku vanhus päätyy itsemurhaan, "tappaa itsensä", kuten yhteisön vt. toiminnanjohtaja Ari Marjovuo suorasukaisesti asian ilmaisi Iltasanomissa lauantaina.
"Jopa asiantuntijatason ihmiset ovat kieltäytyneet uskomasta, että näin moni yli 65-vuotias päätyy itsemurhaan. Tämä on kuitenkin tilastokeskuksen puhdas fakta, ei mielipideasia", Marjovuo toteaa.

Keskisuomalaisessa 3 kk sitten julkistetussa kirjoituksessaan PPM Liisa Hyssälä kertoo hallituksen tietävän, mitä vanhuksien ja eläkeläisten hyväksi pitäisi tehdä. Miksi se ei sitten ole tehnyt?
Viittauksellaan "poliittisen tahdon puuttumiseen" Hyssälä tarkoittanee, että keskustapuolue olisi kyllä tehnyt, mutta SDP vastustaa. Keskusta on kuitenkin pääministeripuolue ja Liisa Hyssälä noista asioista vastaava ministeri. Viittauksen täytyy siis tarkoittaa tunnustusta, että ministeripostien jaosta huolimatta keskusta on hallituksen apupuolue, jonka yli hallituskumppani SDP kävelee tullen mennen ja kerran vielä palatessakin. Kovin väärä tunnustus ei olekaan.
Opposition vastahangastahan enemmistöhallitus ei ole riippuvainen, eihän? Riippuvuutta vähentää varmasti sekin, että vain noin puolet oppositiosta, kokoomus ja eläkkeitten osalta vihreillä vahvistettuna, on puoltanut palvelujen leikkauslinjaa.

Vaaliavauksessaan keskustapuolue lanseerasi sloganin "vähän kuin itseään äänestäisi". Puheissaan puolueen edustajat korostavat vastuullista politiikkaa.
Voiko hammas todellisuuteen olla jyrkempi?! Ainakin Liisa Hyssälä voisi aloittaa vastuullisuuden harjoitukset edellisten vaalien alla lupaamastaan 300 euron korotuksesta eläkkeisiin, joka kutistui koko hallituskaudella toteutettuun 12 euroon, 3 euroa vuotta kohden. Pitkän aikavälin tavoitteenakin tuo tarkoittaisi 100 vuoden jaksoa. Kovin moni eläkeläinen ehtii kuolla jo sitä ennen.
Jonkin asteista vastuunkantoa Hyssälän sopisi toteuttaa myös tuosta vanhusten rivistön omaehtoisesta harvenemisestakin. Miten olisi edes anteeksipyyntö, jos kipukynnys ehdokkuudesta luopumiseen tuntuu liian korkealta?
Poliittista häikäilemättömyyttä sisältyy puolueen sloganiinkin; äänestäjien vihjaaminen keskustalaista vastuunkantoa ja moraalia noudattaviksi on paitsi limbo myös korni.