Iltalehden haastattelema Erkki Tuomioja oli huolestunut kokoomuksen siirtymisestä oikealle.
Sinänsä tieto ei ole yllättävä, Tuomiojan yllättyminen oli. Ehkä hän huolestui siitä, että tuollaisella kehityksellä kokoomus ennen pitkää ohittaa SDP:n oikealta.
Nykykokoomuksen oppositiopolitiikka on kieltämättä ollut hampaatonta; kovin korkeaa profiilia ei ole voinut ylläpitää, kun hallitus on toteuttanut kaikki kokoomuksen vaatimukset ja omaisuusveron poiston vielä ylimääräisenä bonuksena.

Tuomioja arvioi myös kokoomuksen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjausta ja Sauli Niinistön paluuta eduskuntaan; se ei kuulemma muuttaisi kokoomuksen tilannetta. Onkohan Tuomioja uskonut jonkun odottaneen sen muuttavan?
Johan Niinistö presidentinvaaleissa liputti selkeästi NATO:n värejä, vaikka pyöristikin kantaansa "eurooppalaisemmalla" visiolla. Mutta ei hän siinä suhteessa ole sen enempää Paavo Lipposta kuin Liisa Jaakonsaartakaan oikeammalla.
Tai ehkä Tuomioja vihjasi Sauli Niinistön mahdollisesti muuttavan kokoomusta vasemmistolaiseen suuntaan. Asettuihan Niinistö työväen presidentiksi - tai ainakin ehdokkaaksi - ja julisti vastakkainasettelun päättymistä. Siinä tapauksessa Tuomiojalle näyttää nimi olevan sisältöä tärkeämpi. Tai termit "oikeisto" vs. "vasemmisto" sekaantuneen pahemman kerran.

Tuomioja on ilmeisesti peilannut kokoomuksen asemaa SDP:n suhteen. Mutta häneltä on selvästikin jäänyt huomaamatta SDP:n käytännössä harjoittaman politiikan suuntautuneisuus. Ainakin Mauno Koivisto tunsi vanhan viisauden, että ellemme tiedä mihin olemme menossa, niin jatkamalla samaan suuntaan päädymme ennen pitkää sinne.
Maksuttomana tiedoksiantona niin Koivistolle kuin Tuomiojallekin:
jatkettaessa samaan suuntaa tietämättä minne olemme menossa kannattaisi suunnitella etukäteen sekin, mitä teemme sitten, jos määränpää ei miellytäkään. Jääräpäinen jatkaminen syvemmälle suohon ei välttämättä ole hyvä ratkaisu.