Suomen Asianajajaliitto halajaa Suomeen asianajajamonopolia vaatimalla palvelujen luvanvaraistamista. Liiton puheenjohtaja Kari Lautjärvi otti Asianajajapäivillä Helsingissä pitämässään puheessa silmätikuksi "liiton ulkopuoliset palveluntarjoajat, jotka voivat myydä palveluitaan vaikka ilman lakimieskoulutusta". Valvojaksi liitto kaavailee itseään.
Lautjärvi sai tukea vaatimuksilleen lakivaliokunnan puheenjohtajalta Tuija Braxilta (vihr.), joka näki eduskunnassa valmiutta lakimuutokseen.

Tuija Braxille tiedoksi:
Oikeusavustajien kelpoisuudesta säädetyn lain perusteluissa (HE 82/2001) todetaan, että Suomessa ei ole asianajajapakkoa eikä asianajajamonopolia. Braxilla voi hyvinkin olla sisäpiiritietoa eduskunnassa vallitsevasta tahtotilasta tuon periaatteen muuttamiseen, mutta niin tehdessään se joutuu yksipuolisesti kumoamaan Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6. artiklan, jonka 3 c -kohdan mukaan rikoksesta syytetyllä on vähimmäisoikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä.
Siitä huolimatta Brax saattaa olla jopa oikeassa, sillä Suomen oikeuslaitos soveltaa jo tuota Asianajajaliiton ja Braxin haikailemaa monopolia. Esimerkiksi Vaasan hovioikeuden ratkaisu viime vuoden syyskuulta, jolla evättiin kantajan nimeämän asiamiehen oikeus toimia asiamiehenä, KKO jätti päätöksestä tehdyn kantelun tutkimatta, koska "asiasta voi valittaa pääasian yhteydessä". Valituslupaa ei kuitenkaan myönnetty pääasiasta eikä siihen liittyvästä valituksesta asiamiehen epäämisestä, joten oikeudenkäymiskaaren ja ihmisoikeussopimuksen vastainen Seppo Männikön päätös asiamiehen oikeudesta jäi tutkimatta.
Seuraavaksi EIT ottaa kantaa asiaan.

Omituinen - mutta kuitenkin kovin tyypillistä suomalaista oikeudenkäyttöä - oli myös Tampereen käräjäoikeuden ratkaisu evätä syytetyn puolustajana toimineelta asianajajalta oikeus toimia puolustusasianajajana. Syyttäjän esityksestä syytetyn asianajajaksi määrättiin hänen samassa asiassa aiemmasta vangitsemisestaan päättäneen tuomarin Seppo Tervosen puolison yhtiökumppani Marjatta Kuha.
Korkein oikeus ei nähnyt menettelyssä virhettä ja hylkäsi Anja Aulomaan ja Riitta Puhakan päätöksestä tehdyn kantelun.

Asianajajaliitto ei pyri vain saavuttamaan asianajajamonopolia, vaan se pyrkii myös omavalvontaan. Sen toiminnassa on lukuisia esimerkkejä rimanalituksista; liitto näyttää pikemminkin varjelemaan omaa mainettaan "rehtien ja oikeudenmukaisten asianajajien" etujärjestönä kuin aidosti valvomaan eettisten ja moraalisten, ja jopa laillisten normien toteutumista. Pahimmillaan, kun asianajajan toimintaa ei ole pystytty millään juridoselitykselläkään pesemään siedettäväksi, on asianajaja itse eronnut liitosta kesken valitusprosessin. Sen jälkeen liitto on voinut pestä omat kätensä toteamalla, ettei valituksenalainen asianajaja ole liiton jäsen, joten sillä ei ole ratkaisuvaltaa asiassa.
Liiton päätöksen jälkeen asiaa ei ole saatu missään toimielimessä tutkittavaksi, koska "Asianajajaliitto on jo tutkinut menettelyn, eikä ole nähnyt tarvetta enempiin toimenpiteisiin."
Tai ehkä kyse on ymmärryskyvyn loppumisesta; ainakaan se ei Asianajajaliitossa riittänyt sisäistämään Perustuslain 9 §:n määräystä: "Suomen kansalainen ja laillisesti maassa oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa."
Myös OKA Paavo Nikulan kyky ymmärtää lukemaansa loppui tuossa kohdassa.

Ymmärrän, että nimenomaan asianajajien etujärjestö haikailee tuollaista oikeusjärjestelmää Suomeen ja nimenomaan omaan kontrolliinsa.
En ole yllättynyt myöskään Tuija Braxin asenteesta, onhan hän yksi eduskunnan pahimmista virka- ja oikeuslaittomuuksien peittelijöistä. Lakivaliokunnan puheenjohtajuus vieläpä antaa hänelle keskimääräistä paremmat mahdollisuudet ylläpitää "valtakunnassa kaikki hyvin" -harhaa. Sille vastakkaista näyttöä viranomaisasiakirjoineen Tuija Brax ei ole suostunut ottamaan edes vastaan.

Jostakin syystä mieleeni tuli tarina huippuvirkaa hakeneesta laitapuolen kulkijasta:
"Onko Teillä asiaan soveltuvaa tutkintoa?", kysyi haastattelija.
"Ei ole."
"Onko Teillä kokemusta vastaavista tehtävistä?", jatkoi haastattelija.
"Ei ole."
"Oletteko hullu?", kysyi haastattelija hämmästyneenä.
"Onko se ehdoton edellytys?", kysyi hakija.

Tuolla ei kuitenkaan taida olla mitään tekemistä edellä olevan kanssa(?)