Joulupukki nimittäin. Ainakin, jos Keski-Euroopan uskonnolliset piirit saavat päättää.
Saksasta ja Itävallasta alkaneessa pannaan-pukki-pannaan -kampanjassa väitetään Coca Cola -yhtiön kehittäneen joulupukin 1930-luvulla. Erityisesti aktivisteja harmittaa se, että "markkinamiesten rakastama partasuu vie huomion joulun uskonnolliselta sanomalta".

Jos Suomi kuuluukin Eurooppaan, niin ilmeisesti vain sen kaukaisimpaan periferiaan, josta esimerkiksi uutiset jo yli 100 vuoden ikäisestä suomalaisesta joulupukista ovat edelleen vasta matkalla Euroopan ytimeen. Samoin uutiset Suomen sodista eivät näköjään olleet 60 vuodessakaan kulkeutuneet EU-komissiolle Brysseliin.
Hieman kummastuttaa, että kuitenkin uutinen joulupukin amerikkalaiskollegan muutaman vuosikymmenen myöhäisemmästä syntymästä on jo kiirinyt Atlantinkin yli. Ehkä nopeuteen on vaikuttanut se, että Samuel Morse kehitti lennätintään Yhdysvalloissa.

Suomalaisen joulupukin tunnettuisuus osoittautui huonoksi myös vuoden takaisessa äänestyksessä, jossa pukin kotimaaksi päätettiin Grönlanti. Nyt tuo nuukilainen versio kamppailee pankrotin uhkaa vastaan, kun lapset ympäri maailmaa lähettävät liian paljon postia; pukin varat eivät riitä vastauskirjeiden postimerkkeihin. Suomalainen pukki onkin hyvätahtoisesti ottanut vastattavakseen huomattavan osan Grönlantiin osoitetuista kansalaiskirjeistä.
Lasten ympäri maailmaa kannattanee siis varautua entistä laihempaan lahjakonttiin. Tai ainakin pukki joutuu ulkoistamaan lahjahankinnan esimerkiksi lasten omille vanhemmille.