Köyhimpien kuntien johtajille lähettämään Sunnuntaisuomalaisen (Keskisuomalainen 3.12.) kyselyyn vastanneista n. 2/3-osaa piti kuntauudistusta hölmöläisten peiton jatkamisena. "Kuntia yhdistämällä tulot eivät lisäänny tippaakaan, mutta maksuvastuut jaetaan uudelleen."

Samat ihmiset samoine vaivoineen ja tarpeineen asuvat kuntaliitosten jälkeenkin entisillä paikoillaan. Eikä sitä poistuvaa rajaakaan voi myydä, joten lisätuloja ei siitäkään ole saatavissa.
Kuntaliitoksella on saatavissa säästöjä vain kun hallinnossa on "löysää" tai "päällekkäisyyksiä", joita voidaan purkaa. Noin ei juuri missään jo toteutuneessa liitoksessa ole ollut. Päin vastoin, suurkunnassa on hallinto pääsääntöisesti paisunut entisestään. Useimmiten se suurempikin liitoskunta on jo hakenut säästöjä omaa suoritusporrastaan karsimalla, so. palvelupisteitä ja/tai palvelutasoa laskemalla. Liitoksella on saatavissa säästöjä vain harventamalla palveluverkostoa entisestään.

Eräs pienten kuntien keskeisistä ongelmista on erikoissairaanhoidon kalleus ja ennakoimattomuus. Kunta ei omilla toimillaan voi juurikaan vaikuttaa niiden määrään. Kustannuskattokin on vain osittainen lohtu; se nollautuu jokaisessa erikoishoitoa vaativassa tapahtumassa erikseen. Jo yksi syöpätapaus saattaa pudottaa pienen kunnan terveystoimen budjetista pohjan. Niiden esiintyminen yksittäisissä kunnissa on lähinnä arpapeliä, mutta valtion tasolla määrä ei juurikaan vaihtele.
Ratkaisua kuntien talousongelmiin haetaan selvästikin väärältä suunnalta. Oikeampi ja oikeudenmukaisempi menetelmä olisi hakea ratkaisua siirtämällä erikoissairaanhoito valtion vastuulle. Kuulemani mukaan kuntasektori on tuollaista ehdottanutkin - kustannusneutraalisti. Se ei ole kelvannut hallitukselle. Se haluaa edelleen ahdistaa nimenomaan pieniä kuntia liittymään suurempiin keskuksiin. Yhteiset tulot tai menot sillä eivät lisäänny, joten kyse on puhtaasti valtapoliittisesta keskittämishalusta.