Ilmaista lounasta ei ole, joten myös demokratian toteuttamisella on hintansa. Vaalit maksavat, mutta myös poliittiset puolueet ovat pitäneet huolta omasta osuudestaan: puoluetuki on yksi voimakkaimmin kasvaneista kulueristä. Suoran puoluetuen lisäksi puolueet ovat päättäneet nostaa ylimääräistä vaalitukea kansalaisten kukkarosta.
Puoluetukea on perusteltu mm. kansanedustajien sidonnaisuuksien vähentämisellä; vapailta markkinoilta kerätyillä varoilla saattaa olla kylkiäisenä kiitollisuudenvelka lahjoittajalle. Se on kuitenkin toteutunut huonosti, eikä edes sanktiota vailla oleva velvollisuus vaalirahoituksen ilmoittamisesta ole tuonut apua ongelmaan. Rahoitusta kerätään entistäkin laajemmin, ja sen julkistamista laiminlyödään entistäkin räikeämmin.

Kansalaisten sietoraja yksipuolisiin puoluetukipäätöksiin on jo ylittynyt, mutta mekanismia sen oikaisemiseen ei ole. Teoreettinen mahdollisuus äänestämisestä eduskunnassa on vain teoreettinen, kuten viimeksi tänäisessä budjettikäsittelyssä kävi ilmi: Perussuomalaisten esitys puoluetuen alentamisesta sai puolelleen vain Perussuomalaisten 2 ääntä, puoluetuen kasvattaminen entisestään 170 ääntä.
Puoluetuen voisi ainakin johonkin määrään saakka vielä sietääkin, jos kansan kukkarolla käyminen jäisi siihen. Käytäntö on kuitenkin vallan muuta. Yleisesti tunnettu "salaisuus" on, että poliittiset järjestöt saavat ylimääräisiä avustuksia kuntien kulttuuri-, nuoriso-, ym. varoista. Ilman poliittista taustaryhmää toimivat kansalaisjärjestöt jäävät tuossa(kin) jaossa Mopen osille, jos sillekään.
Vaalikuumeen noustessa tuokaan ei vielä riitä valta-asemasta kamppaileville suurpuolueille.
Uutuutena on maksattaa kuntien ja maakuntavaltuustojen määrärahoista osallistumisoikeuksista puolueiden järjestämiin vaaliseminaareihin. Kolme suurta puoluetta ovat yksimielisesti hyväksyneet toisilleen tuollaisen etuuden, eräissä kunnissa myös kokosivun ilmoitukset toistensa vaalilehdissä. Pienemmät puolueet voivat enintään äänestyttää asiasta; päätökseen se ei kuitenkaan vaikuta.

Jo noin kolmannes kansalaisista on kokenut demokratian hinnan ja laadun suhteen niin huonoksi, että jättävät käyttämättä oikeutensa vaaleissa. Valitettavasti rahojaan sillä ei saa takaisin, muussa tapauksessa joukko olisi ilmeisesti paljon suurempi. Niin pieni äänestäjien joukko ei kuitenkaan voi olla, etteikö 200 kansanedustajaa saataisi valituksi. Siihen riittää jo sekin, että ehdokkaat äänestävät itse itseään, ja paikat täytetään vaikka arpomalla 0 ääntä saaneiden kesken. Vaalilaki antaa siihenkin mahdollisuuden.