Aktiivipolitikoinnin jättävä(?) puhemies Paavo Lipponen on ilmoittanut ryhtyvänsä kokopäiväiseksi muistelijaksi. Ohjelmassa on ainakin kaksi osaa muistelmia Lipposen uran varrelta.
Jos muistelu on tulossa Lipposen kokopäivätyöksi, niin eduskunnan ulkopoliittisen tutkimuslaitoksen johtajuus ilmeisesti jää - sekin - toteutumattomaksi haaveeksi. Tai sitten tuo tehtävä on enintään sivutoiminen, ehkä osa-aikainenkin, mutta tuskin osapalkkainen.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, sisältyykö noihin muistelmateoksiin valikoimaa Lipposen "kuvaavista" lausunnoista niin kansanedustajakollegoistaan - lähinnä muiden puolueiden - kuin kansanedustajien tekemisiä uutisoineista toimittajistakin. Niitähän mm. kolumnisti Raili Nurvala luetteli tukun Iltalehdessä lokakuussa. Mahdollisia herjauskanteita Lipponen ei ole pelännyt noita luonnehdintojaan julkisesti esittäessäänkään; jonkun tosien kohdalla menettely olisi saattanut olla toinenkin.
Sen sijaan en odota Lipposen muistelmilta skandaalimaisia paljastuksia. Pikemminkin olisin yllättynyt, jos niissä esitettäisiin jotakin muuta kuin "suodattaen valikoituja" poimintoja hänen omista teeseistään ja kannanotoistaan esim. 19070-luvulta. Lipposen NATO- ja ykleisemminkin liittoutumiskannoista ei kai muuta voisi odottaakaan, koska vaihtoehtona olisi täysi kirjo ruusunpunaisesta patamustaan ideologiaan.
Näkyvän muistelutehtävänsä lisäksi Lipponen varmasti säilyy vielä pitkään jonkinlaisena taustavaikuttajana. Jos ei muuta, niin poliittista uraansa jatkavan Päivi Lipposen kautta. En yllättyisi, vaikka hän tulisi toimimaan myös jonkinlaisena lausuntoautomaattina, varsinkin silloin, kun lähihistoriamme kipupisteitä pyritään valaisemaan ja niissä toimineita demareita kritisoimaan. Siltä(kin) osin UM Erkki Tuomiojan näkemykset ovat Lipposen peilikuvia. Tosin Tuomiojakin näyttää etsineen rikkaa vain toisten silmästä.