Tiistaina eduskunnalle annetussa ehdotuksessa uudeksi lastensuojelulaiksi (HE 252/2006) esitetään muutoksia muun muassa nykyiseen huostaanottomenettelyyn.
Asiassa lausunnon antavan lakivaliokunnan puheenjohtaja Tuija Brax harmittelee muutosesitystä, jolla vanhempien riitauttamat huostaanotot ratkaistaisiin hallinto-oikeudessa nykyisen toimeenpanevan viranomaisen päätöksen sijasta.

Käytännössä ongelmia ja niistä kehkeytyneitä pitkäaikaisia vaikeita kiistoja on aiheutunut nimenomaan siitä, että päätösvalta on ollut toimenpiteen täytäntöön panevalla viranomaisella. Sen muuttaminen valitusteitse on osoittautunut lähes mahdottomaksi.
Vähäisin noista ongelmista ei ole ollut se, että sama viranomainen on useimmiten myös toimenpiteen alullepanija. Jääviys on mitä ilmeisin ja vähintäänkin luo perusteen epäillä viranomaisen kykyä tai halua puolueettomasti arvioida tilannetta myös vanhempien kannalta. Eräissä tapauksissa viranomainen on pitänyt jopa vanhempien varallisuutta huostaanoton ratkaisevana kriteerinä. Lastensuojelulaki ei tunnusta tuota perusteeksi huostaanotolle, mutta ei sekään ole yleensä vaikuttanut valitusmenettelyn tulokseen. Paria muutakin tapausta referoin nettisivullani.
Noiden tapausten valossa vankka luottamus perustuslain edellyttämään viranomaisen tinkimättömään oikeudenmukaisuuteen on lähinnä naiivi.

Myös Tuija Brax on saanut informaatiota jyväskyläläisestä huostaanottomenettelystä, jossa ensisynnyttäjän lapsi otettiin heti synnytyksen jälkeen huostaan sillä perusteella, että äidin ei arveltu "pystyvän huolehtimaan lapsesta ilman jatkuvaa ohjausta". Perustelu on jo lähtökohtaisesti kummallinen; viranomaisen lastensuojelulain mukaisena ensisijaisena velvollisuutena olisi ollut järjestää tuollainen ohjaus, ei ryhtyä huostaanottomenettelyyn. Vielä kummallisemmaksi asia muuttui, kun äiti pari vuotta myöhemmin synnytti toisen lapsen. Nyt hän on jo Jyväskylän sosiaaliviranomaistenkin lausunnon mukaan huolehtinut nuoremmasta lapsestaan hyvin jo neljän vuoden ajan. Vanhemman lapsen huoltajaksi hän yhä kykenemätön; ainakin Jyväskylän sosiaaliviranomaisten hallinto-oikeudellekin antamien lausuntojen mukaan.
Tuija Brax ei ole halunnut kommentoida saamaansa informaatiota millään tavalla.

Ehkä hän on tykönään päätynyt samaan, mihin kansanedustajat riidattomien ongelmatapausten kohdalla ovat järjestelmällisesti turvautuneet, että "yleensä järjestelmä toimii hyvin". Kysymykseen, pitäisikö ilmenneille yksittäistapauksille tehdä jotakin, esimerkiksi oikaista virheellinen menettely, ei ole saatu vastauksia. Ei myöskään Tuija Braxilta tai tuolla nettisivullani nimeämältäni Liisa Hyssälältä.
Braxin tuoreen kannanoton jälkeen en enää vastausta häneltä kaipaakaan; se tuli jo ilmeiseksi hänen verratessaan huostaanottoja viranomaisten verotuksesta tekemiin päätöksiin. Hänen mielestään lapsetkin ovat näköjään varallisuuteen rinnastuvia esineitä.