YT-lain uudistuksesta syntynyt kiista puhkaisi työmarkkinoitten kolmikanta-neuvottelujen tulehduspesäkkeen; sen uudistamiselle on ollut paineita jo vuosikausia, nyt sille on sosiaalinen tilaus.
Kolmikanta oli ilmeisen käyttökelpoinen silloin, kun työmarkkinat olivat suhteellisen homogeeniset. EU:n myötä tullut globalisaatio ajoi kuitenkin sen ohi. Kansainvälisillä markkinoilla toimivien suuryritysten toimintaedellytykset ovat aivan erilaiset kuin lähinnä kotimarkkinoilla toimivien PK-yritysten. Kun lisäksi uusia työpaikkoja on syntynyt lähinnä PK-sektorilla, ei sen edut tule riittävästi huomioiduksi suuryritysten asiaa ajavan EK:n kautta.

Tuon neuvottelumekanismin purkaminen ei kuitenkaan ole järkevää, tuskin (poliittisesti) mahdollistakaan. Se tarkoittaisi kiistojen käsittelemistä työlainsäädännöstä päättävässä eduskunnassa. Eduskunnalta ei kuitenkaan voi odottaa samanlaista asiantuntemusta kuin alan erikoisjärjestöiltä, joten kiistakysymykset väistämättä politisoituisivat ja niitä ryhdyttäisiin ajamaan ulkoparlamentaarisin keinoin erilaisissa katutapahtumissa ja lakoissa.
Vaihtoehdoksi jää kolmikannan laajentaminen. Pelkästään PK-sektorin edustajien ottaminen mukaan ei mitä ilmeisimmin ole mahdollista. Sille vastapainoksi on otettava mukaan edustus myös työntekijäpuolelta.
Eri alojen erilaisuuden perusteella käyttökelpoisin vaihtoehto voisi olla kolmikannan laajentaminen 7-kannaksi ottamalla mukaan työnantajapuolelta edustajat PK-sektorilta ja liikealalta sekä työntekijäpuolelta toimihenkilöiden ja liikealan edustajat.
Eri osapuolien lisääntyessä neuvottelut kieltämättä vaikeutuisivat. Sille vastapainona saavutettu neuvottelutulos mitä ilmeisimmin olisi laajasti hyväksytty ja hyväksyttävissä, eikä tarvetta sen avaamiseen eduskunnassakaan enemmälti esiintyisi.

Ainakin demokratia lisääntyisi, kun nykyistä kattavampi osa asian osapuolista pääsisi vaikuttamaan ratkaisuihin, jotka keskeisesti vaikuttavat heidänkin elämään ja elinolosuhteisiin. Eduskunnankaan päätösvaltaan ei puututtaisi yhtään nykyistä enempää; ainoastaan tarve puuttua työmarkkinoitten toimijoiden keskinäiseen sopimukseen vaatisi nykyistä vahvemmat perustelut.
Olisin yllättynyt, jos kolmikannan laajennus kohtaisi vastarintaa erityisesti SAK:n suunnalta. En ole havainnut, että se olisi ainakaan merkittävässä määrin jättänyt valvomatta jonkin työntekijäjärjestön oikeudenmukaiset vaatimukset. Siten kahden uuden työntekijäjärjestön mukaantulon vastustaminen pitänee nähdä henkilökohtaisen valtapelin kautta.
Työnantajia edustava EK sen sijaan tullee kiivaastikin vastustamaan oman valtansa vähentämistä. Kieltämättä muutos suuntaisi työmarkkinasopimuksia huomioimaan aiempaa paremmin myös kotimarkkinoitten toimintaedellytykset. En näe sitä kuitenkaan kielteisenä. Nykyinen globalisaation ehdoilla toteutettu työmarkkinapolitiikka on osoittautunut tehottomaksi ratkaisemaan suurta työttömyysongelmaa. Ainakin kansainvälisillä markkinoilla toimivien suuryritysten jakamien optioitten ja osinkojen perusteella niiden osa on kyllä tullut riittävästi huomioiduksi.