Työministereiden Brysselin kokouksen ainoa kysymys työaikadirektiivin 2003/88/EY muuttamisesta päätyi ratkaisemattomaan umpikujaan kun Suomen kompromissiehdotus jäi ilman tarvittavaa tukea.
Työaikadirektiivin kiistellyimmät klausuulit koskevat enimmäistyöaikaa ja päivystyksiä. Isompaa riitaa ei näytä olevan viikoittaisesta 48 tunnin enimmäistyöajasta, mutta sitä enemmän nk. opt out-järjestelmästä, joka mahdollistaa 65 tunnin työajan. Järjestelmä on käytössä etenkin Englannissa, jonka vaatimuksesta se aikanaan direktiiviin kirjattiinkin.
Suomen kompromissiehdotus ylimenokaudesta, jonka jälkeen tuo joustolauseke poistetaan, ei ole saamassa ainakaan Englannin tukea. Saksa ainakin myötäilee Englantia olemalla valmis heittämään pyyhkeen kehään arvioituaan, ettei ehdotuksella ole menestymisen mahdollisuutta.

Työllisyyskomissaari Vladimir Spidla puolestaan uhkaa, että esitys työaikalaista vedetään kokonaan pois ja lähes kaikki jäsenmaat viedään EY-tuomioistuimeen laittomista työaikajärjestelyistä. Myös Suomi kuuluu tuohon joukkoon; lääkäripäivystykset eivät mahdu raameihin.

Etenkin työntekijäjärjestöjä hiertävät myös direktiiviehdotukseen sisältyvät päivystysajat. Työpaikalla päivystäjänä olemista silloin, kun työntekijää ei pyydetä tekemään työtehtäviään, ei luettaisi työaikaan. Klausuulilla on erityisen suuri merkitys esimerkiksi pelastustöissä ja niiden viikoittaiseen työaikaan; ilman tuota klausuulia 12-tuntisia päivystysvuoroja mahtuisi viikkoon vain neljä kappaletta.
Erityisesti SAK on huolissaan siitäkin, että työajan tasoittumisjaksojen pituudesta ei enää sovittaisikaan työmarkkinajärjestöjen kanssa. SAK haluaa pitää työehtosopimukset ensisijaisina sopimisvälineinä ja saa siinä tukea muiltakin työntekijäjärjestöiltä.
En ole varma, kaavaileeko SAK kansallista sopimusoikeutta direktiivin ohi tai yli, vai onko katse jo pan-eurooppalaisessa "kolmikannassa". Jos jälkimmäistä, niin suomalaisen komikannan valtiovaltaa edustava taho vaihtuisi EU-komission edustajaan. Käytännössä siis suomalaisista työsopimuksista sovittaisiin saksalaisten, ranskalaisten ja italialaisten ehdoilla noiden maiden EU-edustuksen määräävän aseman perusteella.