Television digitaaliset lähetykset loppuvat 1.9.2007. Näin on valtiovalta päättänyt.
Voidakseen tuon ajankohdan jälkeenkin seurata perusoikeuksiinkin katsottuja televisiolähetyksiä, on jokaiseen televisioon hankittava maksullinen digiboksi. Tai vaihdettava TV-vastaanotin sellaiseen, jossa digitaalitekniikka on sisäänrakennettuna.

Ruotsissa digitaalilähetysten vastaanotto on mahdollista nk. yhteissovittimella, jolloin rakennuksen sisäisessä verkossa lähetyksiä on mahdollista edelleen katsella analogisilla laitteilla. Järjestelmä toimii hyvin.
Suomessa tuo ei ole mahdollista. Syy ei ole laitteiden puuttuminen, vaan YLE, joka katsoo omistavansa asiakkaan vastaanottamankin lähetyssignaalin, eikä hyväksy sen muuttamista analogiseksi muutoin kuin laitekohtaisella sovittimella. Juridisesti kyse täytyy olla joko "signaalinomistajan" jokaiselle vastaanottajalle ja -ottimelle erikseen myöntämästä poikkeusluvasta tai "signaalinomistajan" omistusoikeus päättyy laitekohtaisen sovittimen INPUT-liittimeen. Poikkeusluvan tapauksessa sen pitää koskea myös muunnetun signaalin tallettamista analogisella videolaitteella; muussa tapauksessa tallettaja syyllistyy tekijänoikeusrikkomukseen käyttäessään vastaanottamaansa signaalia muussa kuin signaalin omistajan hyväksymässä muodossa.
YLE perustelee kantaansa asiakkaitten tasapuolisella kohtelulla: digitelevision palvelut täytyy olla käytettävissä kaikista verkkoon kytketyistä laitteista. Yhteissovitinta käytettäessä noin ei olisi.
Nuo YLE:n "tasapuolisesti" edellyttämät palvelut ovat maksullisia. Maksuttomat - tai tarkemmin sanottuna katselulupamaksuun sisältyvät "palvelut" - ovat käytettävissä myös yhteissovittimen kautta. Busineksen tekomahdollisuudet selvästikin kaventuvat, jos verkostossa on laitteita, jolla noita maksullisia palveluja ei voi käyttää.

YLE:n jalomielinen tasapuolisuusedellytys ei siis olekaan niin kirkasotsainen, kuin aluksi voisi kuvitella. YLE haluaa tehdä lisämaksullista businessta jokaisen verkkoon kytketyn laitteen kautta. Ja vaatii katselijoita itse kustantamaan tuon businesstilaisuutensa. Esimerkiksi sairaaloiden huoli terveydenhoitoon käytettävissä olevien varojen tuhlaamisesta satojen digiboksien hankintaan ei saa vastakaikua YLE:n businesshenkisessä johdossa. Myös koulut ovat samassa tilanteessa sairaaloiden kanssa.
Saako se vastakaikua terveydenhoidon määrärahoista päättävässä eduskunnassa? Ainakin asiasta vastaava ministeri Susanna Huovinen on kallistunut YLE:n businessajattelun suuntaan.