Jyväskylän suurvoimalahanke Keljonlahdelle saa entistä huikeampia käänteitä. Nyt voitaneen perustellusti puhua jo elokuvaa suuremmasta episodista. Avarimmankaan mielikuvituksen omaava käsikirjoittaja tuskin voisi keksiä yllättävämpiä käänteitä juoneen.
Aluksi Vihreät ratkaisivat vaa'ankieliasemassa, että turvetta polttava suurvoimala voidaan sijoittaa Jyväkylä kauneimpaan rantamaisemaan, pohjavesi- ja luonnonsuojelualueelle, jolla lisäksi pesii vahvasti suojeltuja liito-oravia.
Nyt he ovat hyväksymässä myös kaavamuutoksen, jolla tuo sijoituspäätös pannaan täytäntöön.
Aikaisemmin Vihreät ovat johdonmukaisesti vastustaneet erilaisia tie- ym. hankkeita nimenomaan Luonnonsuojelulain 49.1 §:n perusteella:
"Luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty."

Nyt Vihreitten paikallinen "voimamies" Jouni Vauhkonen puolustelee lehtikirjoituksessaan ratkaisua mm. että "Liito-orava ei enää ole sellaisessa vaarassa kuin aiemmin ..."; pesimäalue voidaan hävittää.

Minä olen kuvitellut, että lainsäädäntävalta Suomessa kuuluu eduskunnalle. Nyt Jouni Vauhkosen kertomana olen saanut toista tietoa: lait säätäkin Keski-Suomen Ympäristökeskus ja Jyväskylän valtuusto, mahdollisesti Jouni Vauhkonen itse. Ainakin eduskunnan säätämän voimassa olevan lain noudattamatta jättäminen voi näköjään perustua Vauhkosen henkilökohtaiseen arvioon, että laissa säädetty suojelutarve ei enää ole ajankohtainen.

Yllättävä tuo Vauhkosen tulkinta ei sinällään ollut. Ovathan Vihreät perinteisesti ihannoineet nk. kansalaistottelemattomuutta, eli voimassa olevan lainsäädännön kumoamista pienen(kin) ryhmän toriäänestyksellä. Tasapuolisuuden nimissä Vihreät sallinevat vastaavan oikeuden mille tahansa pienryhmälle?
Jos hyväksyvät, niin minä en välttämättä haluaisi elää siinä yhteiskunnassa.

Jostakin syystä en kuitenkaan luota Vauhkosen laillisuustulkintaan, vaan haluan kuulla ainakin ko. alan lainvalmistelusta vastaavan ympäristöministeriön käsityksen luonnonsuojelulain voimassaolosta. Se kuullaan vastauksena Raimo Vistbackan kirjalliseen kysymykseen KK 766/2006
Myöhemmässä vaiheessa kuultaneen myös hallinto- ja korkeimman hallinto-oikeuden käsitykset lain voimassaolosta ja noudattamisesta.