Lappeenrannan Huhtiniemen joukkohautajutussa on kymmenien vuosien kiistelyn jälkeen ylitetty ratkaiseva kynnys, kun kaivauksissa löytyi 11 hengen joukkohauta. Löytö siirsi tutkinnan poliisille; alkuvaiheessa pyritään selvittämään vainajien kuolinsyy.
Poliisille jutun tutkinta kuuluu ainakin siltä osin, että jos kuolemat ovat olleet väkivaltaisia, on murha ainakin yksi mahdollinen rikosnimike. Murha ei vanhene koskaan. Laki ei tunne lieventävänä seikkana yleistä(kään) mielipidettä "vanhojen kaivelemisesta" tai "silloisista olosuhteista".

Jutussa on toisaalta on viitattu silminnäkijöiden kertomuksiin Neuvostoliiton suurhyökkäysten aikaisten rintamakarkureiden teloittamisista ja alueella tehtyjen viemäröintitöiden yhteydessä esiin tulleisiin ihmisluihin ja pääkalloihin. Teloituksista päättäneen sotaoikeuden tuomarin nimikin on mainittu: Toivo Tapanainen ja hänen nimittäjäkseen itse marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim. Mitään asiakirjoja tuollaisesta sotaoikeudesta ei kuitenkaan löydy.
Tutkinnan tarpeettomuutta on puolestaan perusteltu sillä, että tieto joukkohaudoista olisikin vain legenda; mitään asiakirjoja niistä ei ole olemassa. Löytyneitä luitakin on selitetty vapaussodan aikaisiksi tai sotavankien jäämistöksi. Nykyaikaisilla tutkimusmenetelmillä ajankohta ja kansalaisuus lienee ilmeisen luotettavasti selvitettävissä. Siltä osin luotan mm. Bosnian sotarikostutkimuksissa kunnostautuneen oikeushammaslääkäri Helena Rannan asiantuntemukseen.

Rekonstruoidaan tuo teloitusvaihtoehto:
Henkilö otetaan kiinni - perusteella ei ole tässä yhteydessä merkitystä - ja viedään tahdon vastaisesti jonkin kollegion eteen. Pitempien tai lyhyempien selvitysten jälkeen kollegio määrää kiinniotetun ammuttavaksi.
Seuraavaksi kiinniotettu viedään tahdon vastaisesti toiseen paikkaan, pannaan "riviin" ja jonkun antamasta käskystä ammutaan kuoliaaksi.
Jos tuo ei ole harkittu teko, niin mikä sitten on?
Laillisella kenttäoikeudella oli valta määrätä erikseen määriteltyyn tekoon syyllinen teloitettavaksi, ja sen täytäntöönpanoon oikeutetuilla suorittaa teloitus.
Kaikki muut tapaukset kuuluvat omakädenoikeuden piiriin ja ne arvioidaan rikoslain "murha"-klausuulin nojalla tuomioistuimessa.
Käsittääkseni tuomioistuimella ei ole edes oikeutta vapauttaa murhaan syylliseksi todettua. Se kuuluu presidentin toimivaltaan, ja siitä käytetään nimitystä "armahdus".

Tähän saakka tuossa Huhtiniemen jutussa on vedottu siihen, että ei ole tutkittavaa, koska ei löydy asiakirjoja. Ruumiita kuitenkin löytyy, joten nyt olisi syytä löytyä pikaisesti niitä asiakirjojakin. Ensisijaisesti tulisi löytyä asiakirja, jolla vahvistetaan kenttäoikeuden perustaminen laillisessa järjestyksessä. Seuraavaksi tulisi löytyä asiakirjoja, että kenttäoikeus on ratkaissut noiden kuolleitten kohtalon.
Vaihtoehtoisesti tulisi löytyä muu dokumentti, jossa selvitetään mitä ruumiita nuo ovat ja miksi ne on haudattu tuonne. Normaali käytäntöhän oli toimittaa kaatuneet kotiseudulleen haudattaviksi ja haudata heidät sankarivainajina viralliseen hautausmaahan. Metsäkuopat kaukana rintamalinjojen takana eivät olleet normaalia menettelyä.
Viitaan jälleen UM Erkki Tuomiojan muistutukseen Serbialle: Maasta ei voi tulla oikeaa avointa demokratiaa ennen kuin se on selvittänyt lähihistoriansa synkimmätkin jaksot.
Tuosta asiasta olen Tuomiojan kanssa jyrkästi samaa mieltä. Toivottavasti olemme myös siitä, että ehdon pitää koskea myös Suomea.
Ilmeisesti noihin tekoihin osallisia ei juurikaan ole enää elossa, ei ehkä ketään. Asian selvittämisessä joudutaankin kuulemaan, ketkä tiesivät ja miksi vaikenivat sekä keiden olisi pitänyt tietää.